Pojille kyllä täydet pinnat, ennemmin kyse on aikuisten aktiivisuudesta, jaksamisesta. Toisaalta oli tosi kiva, kun piti katsoa omaa kaupunkia uusin silmin - spårailua ja jugendia, empire-Helsinkiä ja lumi-kevättä. Samoin oli hyvä omille pojille: Kun saivat henkilökohtaista tukiopetusta ranskanläksyihin, pelasivat yhdessä tietokoneella ja isännöivät kotona ja retkillä...
Hiukan hassu olo: Huomenna aamiaspöydässä ei ole enää neljä vaan vain kaksi... Olen aina miettinyt, miltä seitsemän veljeksen äidistä tuntui... Aina on vain ne veljekset - niitä ei olisi ikinä ollut ilman äitiään... Minä olen synnyttänyt kolme lasta, seitsikossa oli yhdet kaksoset eli äitinsä ahkeroi kuutena vuonna - ja sen jälkeen paimensi jukureitaan... VAIKKA kyseessä olisi legenda, seitsikkojen äitejä on tänäkin päivänä ja todellakin arvostan näitä matriarkkoja! Nyt kun omat ovat murrosikäisiä, allekirjoitan välittömästi ajatuksen "pienten kanssa pienet murheet, isojen kanssa isot".
Keskustelimme eilen koululla läksiäisissä Suomen ja Ranskan eroista ja valitettavasti on pakko todeta, että Suomessa tosi monilta nuorilta on hierarkian taju kadoksissa: Vanhempia ihmisiä ei arvosteta ja minäminäminä-asenne vallalla. Siksikin vaihtarius on tosi hyvä juttu: Näkevät, mitä muualla on, osaavat arvostaa omaa etuoikeutettua asemaansa. "Lapsilähtöisyys" ja nuorten kuuleminen ovat hyviä juttuja, mutta ne eivät saa tarkoittaa sitä, että murrosikäiset haistattavat vanhemmilleen ja kuvittelevat olevansa bosseja. MaNonkin on saanut kantapään kautta oppia oman paikkansa hierarkiassa. Vaihtari on se tikapuiden alin piena. "Elämäni paras vuosi" on mainoslause, jonka saisi samoin tein kieltää. Aivan varmasti opettava, mutta "paras" - absurdia!
Cindya "Je m'enfuis" (clip officiel)
https://www.youtube.com/watch?v=xWSUx49ayIs
Lyon... lähtöön ei ole paljoakaan aikaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti