2008 oltiin MaNonin kanssa ensimmäistä kertaa kahdestaan Pariisissa... Vietettiin 9-vuotissynttäreitä ja kielisuihkutettiin: Ranskanopinnot olivat juuri alkaneet!
Oli marraskuun puoliväli, sateista ja viileää, mutta Pariisin värit eivät unohdu - kaunista hiekanruskeaa, talvivaloa, aurinkoisiakin päiviä... Kaikkia pakollisia Eiffelistä Gare d´Orsayn impressionisteihin, Île de la Citélla Notre Damista Sainte-Chappellelle, Place Dauphinelle ja Pont Neufille, Seinelta Trocaderolle ja Montmartrelta Champs Elyséelle... unohtamatta tietenkään Centre Pompidouta ja Niki de Saint-Phallen suihkukaivoa, Café Beaubourgia ...
Sen jälkeen visiittejä on ollut sen verran usein, että en ole jaksanut laskea... Yksi ikimuistoisimmista oli, kun australialainen hyvä ystäväni vietti siellä viisikymppisiään ja MaNon oli tietenkin mukana kekkereissä: Ystäväni on syntynyt «14 Juillet » - alors c´est la Fête nationale française !
GUCCI !
Varsin makeita juttuja - edgeä ja korkkareita, joissa oli jujua... !
YSL !
Kun huomasivat myymälässä, että kuvasimme ikkunoita, tulivat kysymään, haluammeko, että ottavat meistä kuvaa ... No ei!
Olisi tehnyt mieli heittää herja, että jos haluatte tyttärestäni kuvan, se on sitten minimi 5000 €, riippuen tietysti käyttötarkoituksesta ...
KENZO !
Varsin kivat kengät, voisin käyttää ... samoin MaNon ... TOSI iso harmi, että minun kengännumeroni on 37 (enkä ole mallipituinen), hänen 41/42 (kyllä on mallimittainen) - miten helppoa olisikaan, jos hän saisi periä kaikki äitini vintage-kengät ja minun ympäri Eurooppaa haalimani herkullisuudet ... Ja minä voisin tarvittaessa lainata häneltä jotain sopivan trendikästä, jos vain kehtaisin ... Vaan ei auta, numeroero on niin auttamattoman iso, että pakko ostaa tarvittaessa kahdet !
SALVATORE FERRAGAMO !
Mustavalkoista ! Hauskaa ! Nämä voisi olla kivoja käytössä ! Pitkäänkin. Jotkut jutut vain on ja pysyy - vaikka olisivat vähän outojakin ...
On sellaisia turvallisia ja varmoja ja sinänsä ihan hyvänlaatuisia mutta vähän tylsiä ... en ikinä voisi kuvitella käyskiväni Louis Vuittonin ruskea tai beige Neverfull-kassi kainalossani. Kyllä, sanon kiusallani kassi - ne ovat mielestäni vain niin BOOOORING! Jos et mitään muuta uskalla, mutta haluat osoittaa olevasi kohtuullisen varakas tai säästeliäs ja tyylitajuinen, hankit jotain sellaista, jonka tiedät herättävän kunnioitusta muissa tyylitietoisissa ...
Arvostan erittäin korkealle sen laadun, jota esim. LV edustaa, mutta merkki on kärsinyt saman inflaation kuin Burberry. En yksinkertaisesti ymmärrä, miksi teinitytöt himoitsevat mammamaisia omaan makuuni tylsän värisiä veskoja. Varmasti ne kestävät vuosikymmeniä - olimme aikoinaan MaNonin kanssa katsomassa Louis Vuitton -näyttelyä Musee des Arts decoratifs -museossa ja ihailin muun muassa vanhoja matka-arkkuja, joista minkä tahansa olisin voinut omia välittömästi. Monogrammi-kuoseista itseäni viehättivät kuitenkin eniten hiukan modernimmat, räväkämmät versiot... Mietin vain, mihin dumpataan aikoinaan ne lukemattomat veskat, jotka kestävät ja kestävät ja vanhenevat kauniisti äidiltä tyttärentyttärelle, joka ei niitä ehkä kuitenkaan enää halua ...? Vaikka on minullakin ihka aito Burberryn trenssi, musta ja mainio, en luovu ennenkuin on pakko.
Le Chat ! Kiittää ja kumartaa!
Kir Royal ! Parfait pour une nuit à Paris !
Ihanaa, että minulla on tytär, jonka kanssa voin jakaa samoja elämyksiä!
Mies ja pojat olisivat valitettavasti alkaneet alta aika yksikön marista promenadillamme - vaikka miehillekin olisi löytynyt vaikka mitä tosi makeita juttuja !
Au revoir, Paris!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti