PIKKUISOSISKO

tasan viisitoista vuotta sitten, Sibeliuksen syntymäpäivänä, 8.12. sinusta tuli

 la sœur aînée

tänä vuonna sait myös/vihdoin pikkusiskon - ranskalaisen sellaisen
ja kaupan päälle pari ranskalaista isoveljeä - sinustakin tuli lopulta pikkusisko !

la petite sœur

KOLME - SOTA VAI RAUHA?

Virkeä, hyväkuntoinen tyttö. Yöt nukkuu paremmin. Paino nousee hyvin. 5640 g 58,5 cm, (päänympärys) 40,4 cm Th P.Wiksten 16.2.2000

Toissapäivänä tuli tasan kolme kuukautta MaNonin lähdöstä. Ja vähän aikaa sitten tuli eka kuukausi Heyrieux´ssa täyteen. Eilen skaipattiin pitkä rupeama. Tuntui, että pitkästä aikaa pystyttiin juttelemaan muutakin kuin vain pakollista - ihan liikaa ollut selvitettäviä ongelmia (pankkikortti, perheenvaihto, paketit jotka ei kulje...)

Ihmisistä, ihmissuhteista, maailmankuvasta, arvoista... Tuntuu, että etäisyys tekee välillä tosi hyvää, näkee asiat aivan eri tavalla. Osaa arvostaa kaikkea sitä, mitä on ja myös sitä, mitä ei ole. Toisaalta tuntuu, että vaihto ei ollenkaan sovi kaikille, on sen verran vaativa. Toisaalta se olisi todella opettava kaikille: Miten pärjätä, kun mikään ei olekaan itsestään selvää vaan joutuu oikeasti tekemään koko ajan töitä selvitäkseen alkeellisimmistakin asioista. Vaikka vastaanottamassa olisi ihmisiä, jotka haluavat auttaa. Eivät nekään kaikki ymmärrä sinua tai ajatuksiasi ja ole samaa mieltä siitä, mikä sinulle kuuluu tai miten sinun pitäisi käyttäytyä. Puhumattakaan ne, jotka alun perinkään eivät ole erityisesti halunneet sinua - miten vähintäänkin yrität tulla siedettävästi toimeen.

Väistämättä tulee jälleen kerran mieleen Euroopan tämänhetkinen tila ja pakolaiset: Jotkut lähtevät tai lähettävät lapsensa matkaan paremman elämän toivossa. Mitä se parempi elämä on? Suomalaisen vaihtarin äiti miettii hyvää kielitaitoa, kansainvälistymistä, ihmissuhteita, henkistä rikastumista... Taloudellinen turva on jo, vaihtariksi ei lähdetä ilman riittävää pääomaa tai stipendiä, joka on osoitus demokraattisen yhteiskunnan toimivuudesta. 

Jossain toisessa maassa on myös pakko olla  hankittuna matkarahaa, tavalla tai toisella: Ei ihmissalakuljettajat myönnä stipendejä saati kuljeta ilmaiseksi - harjoita hyväntekeväisyyttä. Epämääräinen roudaus kustantaa TUHANSIA euroja. Jos syystäkin kritisoidaan joitain vaihtarijärjestöjä eduntavoittelusta - mikä kuitenkin on ymmärrettävää koska kyse on kuitenkin julkisesti  LIIKETOIMINTAA harjoittavista yrityksistä - niin se on loppupeleissä valant des clopinettes kun tämän päivän liikuttelun tosibisnekseen verrataan. 

Upeaa kansainvälistymistä Pariisin Stalingradin metroasemalla syksyllä 2016. Sen jälkeen kun Jungle de Calais suljettiin, Pariisi on noussut entistä koreampaan kansainväliseen kukoistukseen. Mitä näiden alaikäisten äidit ovat miettineet? Mikä voi olla heidän lastensa tulevaisuus? Kielitaito - EIVÄT kuulemma halua jäädä Ranskaan, haluavat Britanniaan - oletuksena siis fluent English kunnossa. Checked. Kansainvälisyys, takuulla kunnossa kun niin monen maan läpi pakko matkustaa. Checked. Ihmissuhteita. Aivan takuulla pääsevät tekemisiin todella monenlaisten ihmisten kanssa, mukaanlukien kierot kusipäiset rikolliset, se vasta kasvattavaa on, jos  niistä hengissä selviää. Checked. Henkinen rikastuminen? Onhan se ihan kivaa, mutta ensin pitäisi rikastua ihan ilman henkistymistä. Elättää koko suku, tai vähintään perhe, joka ei ole ihan pieni. Ei ihan kevyt taakka kannettavaksi alaikäiselle.

Väkisinkin miettii myös kaikkia niitä suomalaisia, joita lähetettiin Ruotsiin ja Tanskaan sotalapsiksi. Haluttiin hyvää, haluttiin parasta, aiheutettiin elinikäiset traumat? Niin ainakin aika moni on jälkikäteen, aikuisena kuvannut. Parivuotias - alakouluikäinen - oppii tietenkin kielen suhteellisen nopeasti, mutta jos on yhdessä kulttuurissa kasvanut ja sitä ei toisessa arvosteta, kuinka pahat arvet se voi aiheuttaa? 

Entä sitten seitsentoistavuotias? Joka ihan itse on halunnut lähteä - tosin aivan älyttömän hypetyksen hyväuskoisena hölmönä nielleenä? Vasta jälkikäteen on tullut luettua kaikkea sitä skeidaa, jota teinipalstoilla pyörii: Kuinka MIELETÖNTÄ, UPEETA, HIGHSCHOOL-SPIRITTIÄ ja ELÄMÄNI-UNOHTUMATTOMINTA-VUOTTA kaikilla teineillä onkaan ollut! Kuulun itse siihen tylsään keski-ikäiseen laumaan, jonka lukiovuosia leimasi vakiovirranto: Pari tyyppiä per luokka lähti ja pari tuli takaisin. Jenkkivuosi, ok, ei kiinnostanut minua! Kavereita kyllä lähti ja tuli ja aika monelle se oli iso kasvun paikka. Toisaalta pääsin itse Ruotsiin Nordenin stipendiaatiksi ja sain lyhyen pätkän maistaa sitä pohjoismaista yhteistyötä - samanlaista erilaisuutta - joka kai jätti ikuisen nälän?

Stalingradin taistelu? Kirjaimellisesti. Rauha? Mitä se voisi olla? Tuhansia monin eri tavoin nälkäisiä ihmisiä liikkeellä. Siinä joukossa minun tyttäreni. MaNon, joka etsii itseään ja omaa paikkaansa tässä maailmassa :

Olen ajatellut, että tää Ranska on ollu tosi hyvä valinta, opin kielen ja kaikkea, mutta möhemmin, tosiaankin, haluaisin lähteä Lattareihin!

 

SEITSEMÄNTOISTA

Joyeux Anniversaire - MaNon 16.11.2016

Sweet Seventeen
Douce Dix-Sept Ans
 

Tasan seitsemäntoista vuotta sitten heräsin aamulla talven ensimmäiseen lumisateeseen. 

Ja siihen, että sinun mielestäsi minun EI pitänyt lähteä hakemaan lautatarhalta materiaalia
vaan SINUT Kättäriltä. 

Edellisenä päivänä, maanantaina, oli ollut laskettu aika ja neuvolan täti oli todennut : 

"Varaudu odottelemaan vielä pari viikkoa!" 

Siksi autokin oli annettu sedällesi viikonlopuksi lainaan - siinä kun oli talvirenkaat. 

Minulla oli heti aamusta kovat supistukset ja isäsi soitteli veljelleen :
Auto tarvitaan kiireesti ; takseja oli turha yrittää tavoittaa. 

Et kyllä suostunut ihan heti syntymään, täytyyhän sitä Mutsia ensin vähän koetella... 

Mutta kätilön sanoin "hienosti virka-aikaan" synnyit lopulta kuitenkin.   

16h56 - 3080 g - 49 cm - terve tyttö !

Paroles de Dix-sept Ans / Jean Ferrat 
 
Je l'ai vue je l'ai vue je vous jure un matin
Arrivant en avion de son pays lointain
Aussi fraîche aussi tendre aussi gaie qu'un printemps

Et s'arrêta le temps

Elle avait le teint mat des yeux croissant de lune
Sur ses reins qui dansaient deux longues tresses brunes
Donnaient à sa jeunesse un éclat triomphant
Sous le soleil levant

Elle était à la fois timide et sûre d'elle
Par sa voix ses propos sa grâce naturelle
Rien ne la distinguait des filles de ce temps
Elle avait dix-sept ans

Nulle ombre ne voilait son regard enfantin
Nul regret ne faisait palpiter sa poitrine
Elle avait au combat de sa main douce et fine
Tué dix américains

ONNELLISESTI: HEYRIEUX !

Voiko nimi olla enne ? Jos ensimmäinen sijoitus oli lyhyesti Brivessa, onko toinen onnellisesti Heyrieux´ssa ? Opetellessani (ääntämään) uuden paikan nimeä mieleen tulee koko ajan heureux - onnellinen. Brive-la-Gaillard oli lyhyesti Brive ja sehän toi mieleen... brivement... lyhyesti.

Pankki, posti, pikkukomea kaupungintalo, supermarket, kukkakauppa, apteekki. Muutama ravintola ja bar/tabac - ja tietenkin kirkko, 1800-luvun Notre-Dame-de-la-Salette. Kaksi-kolmekerroksisia kivitaloja, mutta ei yhtään varsinaista kerrostaloa. Pääkadut on nimettyAvenueiksi ja MaNon asuu komeasti Rue Albert 1erilla, mutta aika pienimuotoiseksi voisi uutta asuinympäristöä kutsua.

Kylä Massif Centralin ja Alppien välisellä alueella, 295 metrin korkeudessa, Auvergne-Rhône-Alpes -hallintoalueella Isèren departementissa. Ei edes seitsemäätuhatta asukasta, mutta roomalaisten aikaansaannoksia tämäkin: Latinankielinen nimi Arrius viittaa henkilöön, joka aikoinaan rakennutti alueelle huvilansa ; hän oli Plinius Nuoremman kaveri ja neuvonantaja.

Lyoniin on vain 25 km. Eli jos shoppailuhysteria iskee, lukemattomat kaupat eivät ole kaukana. Siellä todellakin on eri tavalla valinnanvaraa kuin vaikka Brivessä. Melkein pelottavasti... Arkisin sinne tosin tuskin ehtii, kiitos Ranskan pitkien koulupäivien, Viikonloppuna ehtii varmasti, vaikka bussimatka näyttäisi kestävän lähes tunnin. Mutta toisaalta on hyvä, jos sieltä saa hankittua uuden takin ja muuta lämmintä - Alppien tuntumassa kun talvensa tulee viettämään!

RINTARAIVOA

Luulinko pääseväni helpolla "ulkoistaessani" MaNonin kymmeneksi kuukaudeksi Ranskaan?
Ehkä osin: Kyselin parilta tutulta, joiden tytöt ovat olleet vaihtareina Jenkeissä - toinen ei ollut kuulemma soittanut KERTAAKAAN ja äitinsä oli siksi liittynyt Faceen, että sai edes jotain kuulumisia... Toinen kehui, että maailmalle lähti ehkä vähän turhan itseriittoinen neiti ja kotiin palasi selvästi kypsynyt nuori nainen.

Luottavaisin mielin lähetin mademoisellen matkaan ja ajattelin hengähtää, vaan ei... Rintaraivoa? Siksi kai tätä voisi kutsua?

Mutta en kyllä odottanut sen olevan ihan näin rankkaakaan...

En ole halunnut kirjoittaa, mutta viimeinen kuukausi on oikeasti ollut todella vaikea. Kirjaimellisesti kuin salama kirkaalta taivaalta tuli AFS:n toimistolta puhelu lokakuun alussa: Perheen kanssa on ongelmia. Olin todellä häkeltynyt, koska muutaman harvan yhteydenpidon perusteella olin saanut mielikuvan, että "perhe on kiva" ja "hyvin menee, nämä on ihan rentoja"...

Enää en jaksa laskea kaikkia niitä puheluita ja viestejä, joita viimeisen kuukauden aikana on ollut. Kaikkein vaikeinta on, että minä, joka olen kaikkein aseettomin olen joutunut varsinaiseen ristituleen: MaNonin mielestä en ole puolustanut häntä, kun lopulta sain tietää ongelmista. Suomen AFS on välittänyt viestejä Ranskan toimistolta ja yrittänyt vastaavasti sinne viestiä minun kommenttejani. Ranskassa on ollut tapaamisia ja vapaaehtoiset laatineet raportteja: Useiden sivujen tilitys ja listoja, miten voisi tilannetta korjata. Niin pitkiä ja suoraan sanoen hankalia, että tunsin itseni ihan hölmöksi niitä lukiessani - tarkoitus kai hyvä, mutta minä uskon ennemmin koirakouluun: Yksinkertaisesti, lyhyesti, vain muutama asia kerrallaan. Ei sivukaupalla sekavasti.

Välillä annettiin parin viikon "koeaika" - jos se sujuu, jatketaan. MaNon vakuutti tekevänsä kaikkensa - kiva koulu, uudet kaverit, mukava pikkukaupunki... Ei auttanut, perhe ei halunnut jatkaa. Ehkä se oli loppujen lopuksi helpotus.

Ärsyttää koko sanonta "kun kemiat ei toimi", mutta sitä kai tämä oli. En tiedä, mitä perhe odotti, mutta varsin tiukoilta tuntuivat, varsinkin isä. Ilmeisesti tytärkään ei aina kauhean hyvin tullut toimeen hänen kanssaan. Ja aivan varmasti MaNon, tyypillinen suomalainen, stadilainen nykyteini, häkellytti tietyissä asioissa yli-itsenäisyydellään, toisissa lapsellisuudellaan.



Tyttö suunnilleen itki minulle, että joutuu lähtemään, jättämään kaiken kun juuri oli alkanut sujua kielikin. Kannustin kyselemään kaikilta, josko löytyisi samalta paikkakunnalta uusi perhe. Ei löytynyt

Syysloma alkoi Ranskassa. MaNon vietti viikonlopun väliaikaissijoituksessa kun perhe lähti sukujuhliin toiselle paikkakunnalle - ei halunnut ottaa sinne mukaan... palasi sitten muutamaksi päiväksi vanhaan perheeseen pakkaamaan tavaransa, siirtyi sieltä taas väliaikaisperheeseen odottamaan tietoa uudesta. Sen jälkeen on skaipattu tiiviisti ja setvitty pakollista jälkipyykkiä, mm. raha-asioita - kaiken kun kruunasi se, että automaatti nielasi tytön pankkikortin, joka paljastui kopioiduksi ja huijausyrityksen kohteeksi... Joka on aiheuttanut lukemattomia lisäkierroksia tähän draamaan.

MaNon aloittaa uudessa koulussa 3.11, aivan toisella puolella Ranskaa: Heyrieux!

Olen todella väsynyt, vähän pettynyt, masentunut - jostain syystä minulla oli jo alun alkaen, silloin kun perhetieto tuli, tunne että jokin on vähän vialla, kun kaikki vaikutti niin täydelliseltä...
En tahdo pystyä nukkumaan, liian moni asia kiertää, vaivaa, valvottaa.
MaNon vaikutti kuitenkin tosi iloiselta, odottavalta, toiveikkaalta. Se on tärkeää.

TRICK OR TREAT?

Alors que le soleil n'était pas encore levé, des centaines de migrants résidant dans la Jungle de Calais se rendaient déjà vers le centre de tri mis en place par les autorités pour leur faire quitter ce camp insalubre

Maanantaina se alkoi: Tuhansien Britannian Shangri-Lasta unelmoivien siirto pois Ranskan Calais´n viidakosta, hökkelikylästä - bidonville - joka on ollut epätoivoinen ei-kenenkään-maa, paikka jonne kaikki ovat pyrkineet päästäkseen sen kautta pois, muualle.

Quatre jours après le début du démantèlement de la "jungle" de Calais, des centaines de mineurs ne savent toujours pas s’ils pourront rejoindre l’Angleterre ou obtenir une place en centre d’accueil en France. 
 

Lauantain Hesarissa oli juttu vaihtarista - ei ehkä yhtään sellainen, kuin olettaisi - ja toisaalta - juuri sellainen kuin olettaisi:

Espoolainen koripalloa harrastava lukiolaispoika oli perheensä kanssa lomaillut Miamissa ja sen innoittamana halusi vaihtariksi Jenkkeihin.

Jokainen voi sulkea silmänsä ja maistella mielikuviaan: ***  M - I - A - M - I - ! ***

Silmät auki, vaihto: *** G - R - U - N - D - Y - ! ***

Mitä, ei mitään? Ennen tätä viikkoa ei juuri kelleen muullekaan tullut mieleen yhtään mitään ja tämän viikon jälkeenkin Suomessa lähinnä vain ne, jotka ovat sattuneet lukemaan nämä Grundy-jutut, tunnistavat paikkakunnan. Lyhyesti: 1000 asukkaan pikkukaupunki Lounais-Virginiassa kuuden tunnin ajomatkan päässä Washington D.C:stä. Rakennemuutoksista kärsivää muuttotappioaluetta, joka haluaa Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi Trumpin.

Takaisin vaihtariin: Perhe on toivottanut tervetulleeksi pojan, jonka kotimaasta he eivät aiemmin tienneet yhtään mitään. Hyvissä ammateissa olevat vanhemmat, jotka eivät ennen suomi-kielisuihkua osanneet yhtään vierasta kieltä. Joka käy kolme kertaa viikossa kirkossa. Jonka kyyditsemisestä on kiinni, pääseekö vaihtari mihinkään - ja jonka jättämistä yksin asioilla käynnin ajaksi perheen äiti oli pohdiskellut...

Olen kuullut saman tyyppisen tarinan eri vaihtareilta ja vanhemmiltaan niin moneen kertaan, että se on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Vaikka joidenkin järjestöjen esitteissä tyrkytetään ennemmin kuvia nähtävyyksiltä - oli se sitten Times Square, Big Ben tai Eiffel-torni. Vaikka saisi valita alueenkin - *** California*** tai *** Pariisi *** tai *** Riviera *** - kuulostaa hienolta, mutta asuminen ja koulunkäynti peruslähiössä on ihan sitä samaa tavallista  = hyvää = elämää kuin Suomessakin.

Ihan vastaavasti vielä yksi testi: *** E - S - P - O - O -! *** ....

MaNon on Brive-la-Gaillardissa ja se on mielestäni ollut loistava paikka: Historiallinen söpö 60.000 asukkaan pikkukaupunki, jossa on kuitenkin voinut kävellä kouluun ja harrastuksiin, kahviloihin, kavereita tapaamaan, shoppailemaan. Puolen tusinaa muuta vaihtaria, joille järjestetty myös muun muassa yhteistä kielikouluopetusta. Ei Pariisi eikä tuppukylä tunnin ajomatkan päässä elämästä.

En tosin tiedä, missä MaNon tulee olemaan seuraavat kahdeksan kuukautta - perheen ja paikallisten AFS:n edustajien kanssa tehtiin tiistaina päätös, että he eivät enää jatka. Tavoitteena on, että koulu ja alue säilyvät, mutta kaikki on vielä epäselvää.

Pariisissa on nähty aiempaa enemmän kodittomia siirtolaisia. Torstaina la ministre du Logement vakuutti, että Pariisiin tulleet eivät ole Calais´sta lähteneitä.

Selon le ministère de l’Intérieur, plus de 4 000 personnes ont été conduites en bus vers des CAO répartis dans toute la France entre le lundi 24 et le mercredi 26 octobre.

AIVOPESUA

Une minute après l'autre / Chaque jour reste le nôtre / 
Une heure après l'autre / Chaque jour reste le nôtre / 
Un pied devant l'autre / Chaque jour reste le nôtre /

(Chaque jour reste le nôtre / Louise Attaque) - https://youtu.be/P1mBy-fy3ig

Sunnuntain Hesari kertoi, että kaupallisilla radiokanavilla menee Suomessa paremmin kuin koskaan – ja ratkaisevaa on KUKA puhuu, ei MITÄ puhuu… Mitä tunnistettavampi – ja usein ärsyttävämpi – tyyppi, sitä suurempi suksee : Kukaan ei ole kiinnostunut studion akustolevyihin sulautuvasta ihankivasta radioäänestä. Aamulypsyannit ja jaskanjauhajajaajot rulaa.

Roule moi une pelle, saute moi au cou / Embrasse-moi avant que je m’en aille /
Tu sais on ne va pas se voir beaucoup / Je m’en vais le jour de nos fiançailles /
Je veux m’en souvenir, je veux marquer le coup / Ne faisons pas dans le détail /
Je veux qu’on fasse l’amour comme des fous / Je m’en vais le jour de nos fiançailles /

(Le Jour De Nos Fiançailles  / De Palmas) - https://youtu.be/rUDKA6xEfUg

Työmatka sujuu kun kuunelee. Olen itse virittänyt kännykän radiosuoratoistoon:
http://www.ecouterradioenligne.com/mobile/rtl2/
Useimmiten kuuntelen siis RTL2 :ta ja Le Double Expressoa – reipas setti sitä juontojauhantaa, ihan käypää musiikkia, lyhyt paketti uutisia – ja tietenkin – mainoksia!

WHOOO WHOOO - Tous les matins, de 6h à 9h, c’est le Double Expresso avec Gregory Ascher & Arnaud Tsamere sur RTL2.

Ensin hehkutetaan iiiiihanaa Côtes du Rhônea mutta loppukaneettina tulee pakollinen L'abus d'alcool est dangereux pour la santé… Ei se mitään, vaan myös muista vaaroista varoitetaan markettarjousten lopuksi - La grasse mat' c'est mauvais pour la santé ! Sitten tulee tietenkin pakollisia Citroëneita, puhelinliittymiä, alennuksia klikkaamisesta sieltä ja klakkaamisesta täältä… Isot ketjut E.Leclerc ja Carrefour hehkuttavat tiiviisti omiaan ja äänimatto on välillä aika absurdia. Mutta kyllä mieleen jäävät biisitkin, joita tuutataan päivästä toiseen.  

T'aimer sur les bords du lac
Ton coeur sur mon corps qui respire
Pourvu que les hommes nous regardent
Amoureux de l'ombre et du pire

(Le lac / Julien Doré)  
https://youtu.be/9UXSWGsjAUQ

Luurit korvilla puolen tunnin aivopesu. Kummasti alkaa pyöriä päässä ne samat fraasit, introt, juurioikeattavatnauraa .... Aina ei saa tolkkua missä mennään, mutta ei kai suomeksikaan ? Loistava tapa oppia erityisesti kun nykyään on niin helppoa jälkikäteen etsiä netistä biisien sanat - ettei tarvitse mennä "Aimon faija" -linjalla kuten muinoin...

RTL2 - Le son Pop-Rock partout en France !

Alkaa napata lisää ja lisää - hei, mä tajusin -  kun ne sanoo veikeästi vaikka evimetaal tai - iiaarem  - IRM, joku uusi bändi ? Oh, NO! - Here I am! - bien sûr! Metron pysähtyessä Hagiksessa alkaa yhtäkkiä miettiä, että Hagnäs - toihan on : Agnés ! - Tytön nimi...!

Mais 3 nuits par semaine / c'est sa peau contre ma peau /
et je suis avec elle / et 3 nuits par semaine mais bon dieu, qu'elle est belle /

(Trois nuits par semaine / Indochine) - https://youtu.be/Fop1vnLwlaA

Indochine - kyllä, edelleen, taas ja aina ja vain... Ranskan ikioma new wave kasaribändi, perustettu Pariisissa 1981!

Toisaalta kanavan vakiokamaa ovat myös Michael Jackson, Phil Collins ja - uuuuuuuuuuuuuuuh - Eye of the Tiger - pahimmillaan ranskalaisena versiona - L'oeil du tigre ! Tietenkin myös kyllästymiseen asti tämän hetken hittejä, esimerkiksi nykynyyhkyinhokki Gnashin I hateU, I love U... 

Loppukaneetiksi on ihan pakko ottaa aivomadoksi poteroitunut äänpötipöpööör !

C'est vrai, la distance nous fait un petit peu peur / Un peu de hauteur, un peu de grandeur /
On ne voit que le vide, on se voit tout en pleurs / Un peu de hauteur, un peu de douceur /
On ne voit plus le cœur, on laisse les voyageurs / Un peu de hauteur, un peu de grandeur 
C'est vrai, la distance nous fait un petit peu peur / Un peu de hauteur, un peu de grandeur 

(Chaque jour reste le nôtre / Louise Attaque) - https://youtu.be/P1mBy-fy3ig