CENT CINQUANTE - PUOLIVÄLI

Kävi mielessä sellanen juttu, et ajattele jos jäisin vaihdon jälkeen tänne ranskaan. Meinaan kuulin toiselta suomivaihtarilta et aika monet sen alueen vaihtarit aikoo jäädä tänne ja monet jo jääneet - meinaa siis sitä että vaihdon loppuessa eivät palaa kotimaahansa vaan jäävät tänne opiskelemaan. Kelailin tota ajatusta - kuulosti samalla sekä houkuttelevalta että vaikeelta. Mieti jos saisin koulusta kivoja kavereita ja kämpän jostain tästä läheltä suht hyvään hintaan ja suorittaisin lukion loppuun ranskassa.. Mut toisaalta se suomalainen koulutus, kyllä se vie. Toisinaan mietin tota mahollisuutta mut kyllähän se aika kaukaselta kuulostaa. Kyllä suomilukio vie. Mut silti.. Mitä aattelet tästä? Koti-ikävä ei ainakaan olis mikään suurin este, ei oo ollu missään vaihees ollu.
Envoyé de mon iPhone

Mitä osaa äiti sanoa, kun tytär ilmoittaa, että ei ole lainkaan koti-ikävä ja voisi jäädä vaikka pidempäänkin...?

Virallisesti tänään on täsmälleen 150 päivää jäljellä. Puoliväli.

Välillä on ollut tosi vaikeaa - Suomalaisella Sisulla kuulemma selvinnyt - ja nyt on sitten heilahtanut toiseen äärilaitaan.

Uusi perhe on tosi mukava, kaupunki kiva, kouluun vain kolme minuuttia ja tekemistä riittää. AFS:n vaihtarikavereiden lisäksi uudessa koulussa on ihan eri asenne kuin entisessä, luokalta löytyy apua ja ehkä jopa todellisia ystäviä. Myös motivaatio kielen opiskeluun on täysin uusissa sfääreissä. Pitkästä aikaa pelkkää hyvää. 

Kevät tulee nopeammin kuin huomaakaan - entiset luokkakaverit Suomessa treenaavat vanhojen tansseihin ja osa vaihtareista alkaa jo kohta aavistella kotiinpaluuta - kesä-heinäkuussa lähteneillä puoliväli meni jo ajat sitten. Outoa. Vasta ja jo - puoliväli.