VIIMEISTÄ VIEDÄÄN...

C’est votre dernière semaine de grossesse, si bébé n’est pas décidé à sortir, on parlera alors de dépassement du terme. Mais pour la plupart d’entre vous, le moment tant attendu aura lieu durant cette semaine 39 de grossesse.

Raskausaikana ei voinut olla varma - tuntui, että kaikkialla hoettiin kannattaa varautua siihen, että pari viikkoa menee yli ja aika käy pitkäksi... Ei mennyt MaNonin kanssa, ei pikkuveljienkään - ja nyt voi olla varma, että lento lähtee täsmälleen päivänä 40+1... Nyt on 39+0. Kahdeksan päivää.

Silloin ei ollut aavistustakaan, onko tulossa une fille ou un garçon. Nyt tiedän, että lähdössä on yksi tyttö. Se näkyy mm. mukaan pakattavissa tavaroissa: Suoristusrauta, meikkejä, menkkasiteitä... Mahdollisimman vähän mitään sellaista, mitä voi hankkia perillä. Käsimatkatavaraan pakolliset hygieniatuotteet ja matkalaukkuun vähän lisää, mutta ei mitään jumbosampoopulloja. Vaatteita, kyllä, mutta ei koko garderobia - saa sitten shoppailla Ranskassakin. Neljät kengät: Dr. Martensit, tennarit, ballerinat, lenkkarit - joilla voi siis kunnolla juosta. Korkkarit eivät ole MaNonin juttu: Tyttö on ilmankin mallipituinen. 

Koepakkaus täytyy tehdä sunnuntaina. Listaa on tehty jo vaikka kuinka kauan ja karsittu turhia pois: Jos joku vaate ei ole oikeasti tosi kiva, voi ihan hyvin jäädä kotiin. Olen itse aikoinani reilannut ympäri Eurooppaa puolitoista kuukautta käsimatkatavarkokoisen pakaasin kanssa: Tyyli ja yhdisteltävyys ratkaisee, ei tavaramäärä.

Pakko myöntää, että alkaa tulla viime hetken paniikkia: Mitä kaikkea pitäisi vielä tehdä, jonka olisi voinut hoitaa aiemmin mutta kun vaan ei tullut hoidettua... Tukholman reissu söi osaltaan pelipäiviä, mutta oli ehdottomasti sen arvoinen: Se oli tavallaan harjoituspakkaus. Lisäksi laivalta sai kätevästi  hankittua tuliaisia, jotka saa pakattua matkalaukkuun, ei tarvitse enää Helsinki-Vantaan taxfreessä miettiä. Onneksi suurin osa alkaa siis nyt olla checked: Uusi passi, pankkiasiat, vakuutukset, uusi läppäri, kameraan uusi laturi, akku ja muistikortti, ylimääräinen muistitikku, johon olisi tarkoitus tallentaa kuvia Suomesta...

Albert Camus - L'Etranger
Je n'ai jamais aimé être surpris. Quand il m'arrive quelque chose, je préfère être là. 

 

LIPUTUSTA

Votre grossesse touche à sa fin. Dès votre semaine 38 de grossesse, vous n'allez pas tarder à perdre le bouchon muqueux, ce qui annoncera l'accouchement !

38+0. 14 päivää. Kaksi viikkoa. Tilattiin vihdoin Suomen ja Ranskan liput, MaNon halusi välttämättä mahdollisimman isot, 90x150cm. Niihin pitää kuulemma voida kietoutua ja samoin saada mahtumaan mahdollisimman paljon nimmareita...

Samoin perustettiin lipputehdas: Sommiteltiin A4:lle pienempiä ja isompia, printattiin arkkikaupalla ja sitten vain leikkuri laulamaan! Oikealla tekniikalla niitä kertyi nopeasti iso kasa. 

Yritin etsiä viemisiksi sopivaa seinäkalenteria, mutta tähän aikaan vuodesta ei vielä ole vuodelle 2017  kuin perhe/koululaisversioita - tulikin mieleen, että entä jos tilaisi omista kuvista? Nykyäänhän saa tosi nopeasti vaikka mitä netin kautta, tarvitaan vain kuvat. Niitäkin alkoi koneelta löytyä pienellä etsinnällä ja paljon; vaikeudeksi tuli, mitä ottaa, mitä jättää, mutta sekin saatiin viimein viime yönä lähtemään tilaukseen - ihka oikea, ensimmäinen ja aito Ma(Non) Finlande -kalenteri...

Passi tuli juuri sopivasti keskiviikkona Ärrältä noudettavaksi ja Tukholmaan lähdetään maanantaina illalla ja palataan torstaina aamulla. Sen jälkeen perjantaina MaNon haluaa mennä koulunsa nasutukseen ja perjantaina järjestää kavereilleen läksiäiset... Alkaa tuntua, että turhan moni asia jäänyt loppumetreille!

PILKKUKUUMETTA

À partir de la 37e semaine de grossesse, il est pour vous quasiment impossible de fermer l'oeil de la nuit. Votre gros ventre vous empêche de trouver une position confortable, vous avez tout le temps envie de faire pipi... Bref, vous avez hâte que le jour J arrive. Certaines femmes ressentent aussi des douleurs au niveau pelvien.

Ensimmäinen koulupäivä toisilla, MaNonilla vaan ei. Sen sijaan lähdetään Pasilaan jättämään sormenjälkiä ja nimmari, todistamaan, että kyllä, hän on tyttäreni.

37+0 eli 21 päivää jäljellä. Kolme viikkoa. Vain kolme. Haluaisin käydä vielä hänen kanssaan parin päivän visiitillä Tukholmassa ennen Jour J:tä. En vain tiedä, onnistuuko, tuntuu, että loppukiri alkaa viedä voimia. Itse asiassa muistuu mieleen, että MaNonia odottaessanikin kävin loppumetreillä Tukholmassa; palatessa laivalla tuntui, että jalat ovat kuin pölkyt kaikesta kävelemisestä, oli tosi tönkkö olo. Seuraavana päivänä oli neuvola ja täti oli kauhuissaan: Tämä vauva on niin alhaalla, että olisi voinut syntyä laivaan! No, ei syntynyt vaan joitain viikkoja myöhemmin, laskettua päivää seuraavana.

Haluaisin mennä katsomaan Moderna museetin Yayoi Kusama -näyttelyä ja shoppailemaan vielä viimeisiä pakollisia. Vuonna -99 shoppailin samoin viimeisiä pakollisia: Aivan ihania pieniä vaatteita, sellaisia, joita saattoi silloin löytää vain Tukholmasta, ei Helsingistä. Ne ovat edelleen tallessa, pakattuna aarrelaatikkoon - ne kaikkein pienimmät 50-senttiset, joista moni pelotteli, että jäävät pieniksi hetkessä. Vaan eivät jääneet, tulivat kovaan käyttöön, koska MaNon oli syntyessään pieni, vain vähän päälle kolmikiloinen. Nyt on minua miltei päätä pidempi amatsoni, vaikka neuvolan ennuste oli "ehkä muutaman sentin sinua pidemmäksi kasvaa". Elämän laatu kasvattaa nykynuoret pitkiksi, komeiksi.

Tukholma on edelleen kova sana, mitä tulee shoppailuun. Totta kai jätetään suosiolla osa hankinnoista Ranskaan, esimerkiksi talvitakin mukana raahaaminen tuntuisi älyttömältä, samoin talvikenkien, kun ei ole oikein tarkkaa mielikuvaa, mitä talvi tarkoittaa paikkakunnalla Brive. Onneksi koulumatkan varrella on myös Sephora... Mutta Tukholmassa nyt vain on muutamia liikkeitä, joista varmasti löytyy oman maun mukaisia JA kokoisia vaatteita. Ranskassa voi joutua tyylivalinnat koetukselle uudessa ympäristössä ja pitkälle, iso- mutta kapeajalkaiselle skandinaaville ei välttämättä ole tarjolla laajaa valikoimaa, ei ainakaan pienen kaupungin kaupoissa.

On myös jännä nähdä, miten ympäristö vaikuttaa: Miten ranskalaiset lukiolaistytöt pukeutuvat? Muistuu mieleen yhden AFS-valmennuksen lattari-vaihtarin kuvailu: Tytöt eivät meikanneet, kouluun laitettiin aina hame ja hiukset kiinni... Teinit ovat käsittämättömän laumasieluisia, niin paljon kuin yrittävätkin selittää omaa erityisyyttään.

Sempé-Goscinny – Le petit Nicolas
Maman m’a fait baigner, peigner, elle m’a dit de mettre le costume bleu marine, celui qui a des plis au pantalon, la chemise blanche en soie et la cravate à pois. J’étais habillé comme pour le mariage de ma cousine Elvire, la fois où j’ai été malade après le repas.

JAKSAA, JAKSAA...?

Votre ventre est désormais très proéminent, votre dos vous fait souffrir... Vous allez passer votre dernière visite prénatale durant laquelle le médecin va vérifier la bonne croissance de votre bébé et sa position. Bébé peut désormais arriver à tout moment. Assurez-vous d'avoir préparé votre valise pour la maternité.

36+0 eli enää 28 päivää jäljellä...

Hirveä väsymys: eka työviikko oman jälkeen ja jalat kramppaa työmatkapyöräilystä, illalla ei tahdo millään nukahtaa ja aamulla ei vastaavasti saa nukkua riittävän pitkään...

Maanantaina edistettiin vihdoin pakollisia papereita: MaNon kampaaajalle, sen jälkeen passikuvaan ja ajanvaraus Pasilaan. Vasta ensi viikon torstaina tosin pääsee jättämään sormenjäljet ja nimmarin, mutta eiköhän se riitä vaikka lomakausi eli ruuhkaa riitttää edelleen.

Eurooppalainen sairasvakuutuskorrtti tuli tiistaina, eilen ladattiin KELAn sähköinen lomake ja tänään hain postista muuttoilmoituspaperit. Onneksi AFS meilasi jo aikoja sitten selkeät ohjeet, mitä ja mistä - on ollut vain omaa saamattomuutta jättää ne viime hetkeen...

Vaan niin tein aikoinaan äitysavustusanomusten ja muiden vastaavien papereiden ja hankintojen kanssa: olin jotenkin taikauskoinenkin: JOS jotain sattuu, ei ainakaan ole vaunut valmiina ja pienen peti pedattuna vastaanottamaan ei mitään...

Albert Camus - L'Etranger
Je n'étais pas trop malheureux. Toute la question, encore une fois, était de tuer le temps. J'ai fini par ne plus m'ennuyer du tout à partir de l'instant où j'ai appris à me souvenir.