R.I.P. - Johnny Hallyday

15.6.1943-6.12.2017

 

Noir c'est noir

 

Radio Nostalgie luukuttaa Johnnya taukoamatta.

Yksi aikakausi on ohi.

AU REVOIR

Tasan vuosi sitten jännäiltiin lähtötunnelmissa lentokentällä. Nyt tuntuu, että siitä on ikuisuus. Paljon ja ei mitään muuttunut. Jälkikäteen miettien en ole oikein varma, voinko suositella vaihtariutta. Jostain syystä siitä on tullut ärsyttävän päällekäyvä ilmiö, trendi, joka saa lukemattomat teinit hysteerisiksi, hypetys on aivan yletöntä: Upeeta, ihanaa, mieletöntä - blogipostauksia, instakuvia, kilpavarustelua...
Sitä kirvelevämmältä tuntuu kaikki ne arkiset pikku vastoinkäymiset, joita vuosi vääjäämättä sisältää. Sekä isot ongelmat, joita ei kaikkia saada ratkaistua ja jotka kummittelevat vielä pitkään.
Mukaanlukien kotiinpaluun: Kun kaikki entinen on vähän vierasta, vanhat kaverit löytäneet uusia juttuja ja oma maailmankuva muuttunut.
18-vee-synttäreihin on vielä pari kuukautta. Sitten valmis aikuinen? Kyllä ja ei. Ainakin viimeiset kaksitoista kuukautta ovat opettaneet paljon, ehkä liiankin.

Françoise Hardy - Tous les garçons et les filles  

Tous les garçons et les filles de mon âge

Se promènent dans la rue deux par deux,

Tous les garçons et les filles de mon âge

Savent bien ce que see'est d'être heureux,

Et les yeux dans les yeux, et la main dans la main,

Ils s'en vont amoureux sans peur du lendemain.

Oui mais moi, je vais seule par les rues, l'âme en peine,

Oui mais moi, je vais seule, car personne ne m'aime.

JOYEUSE FÊTE DES MÈRES

My Mama was not a Rolling Stone

Ranskassa vietetään tänä sunnuntaina äitienpäivää. Outoa, kun kotona on tällä hetkellä vain 13v kuopus; keskimmäinenkin on tällä hetkellä koulunsa kanssa matkalla: Lensivät ensin Geneveen Sveitsiin, jatkoivat sieltä isäntäperheisiin Grenobleen Ranskaan ja tämän viikonlopun on poika saanut viettää Orangessa - 30 asteen helteessä, maatilalla, uima-altaalla, suuren suvun ympäröimänä, roomalaisen teatterin spektaakkeleissa ja ties missä... Vaikka alkuun oli aika vastahakoinen koko lähtöön, on joutunut toteamaan jo parin päivän jälkeen, että kyllä kannatti! Erityisesti, kun Suomen kevät/kesä on tänä vuonna ollut mitä on...
  

Ma...Ma...Ma...carons...

Sain kyllä itsekin vähän aikaa sitten nauttia monista Ranskan herkuista, mutta pääasiassa kyseessä oli työmatka eli stressiä enemmän kuin rentoutusta. Silti jo pelkästään kaikki visuaalisuus teki hyvää, kuvia otin mielialan mukaan enemmän tai vähemmän, milloin mistäkin. Kun periaatteessa omistaa jo liikaa ja pitäisi ennemminkin karsia kuin hankkia lisää. Satsata laatuun, ei määrään. Mikä ei ole ollenkaan helppoa. Erityisesti, kun ensi syksynä taloudessa on kolme teiniä, joilla on omat käsityksensä tavaran määrästä, laausta ja siivouksesta.

Ehkä se kesä tulee... äideillekin!

DÉJÀ-VU?

2008 oltiin MaNonin kanssa ensimmäistä kertaa kahdestaan Pariisissa... Vietettiin 9-vuotissynttäreitä ja kielisuihkutettiin: Ranskanopinnot olivat juuri alkaneet!

Oli marraskuun puoliväli, sateista ja viileää, mutta Pariisin värit eivät unohdu - kaunista hiekanruskeaa, talvivaloa, aurinkoisiakin päiviä... Kaikkia pakollisia Eiffelistä Gare d´Orsayn impressionisteihin, Île de la Citélla Notre Damista Sainte-Chappellelle, Place Dauphinelle ja Pont Neufille, Seinelta Trocaderolle ja Montmartrelta Champs Elyséelle... unohtamatta tietenkään Centre Pompidouta ja Niki de Saint-Phallen suihkukaivoa, Café Beaubourgia ...

Sen jälkeen visiittejä on ollut sen verran usein, että en ole jaksanut laskea... Yksi ikimuistoisimmista oli, kun australialainen hyvä ystäväni vietti siellä viisikymppisiään ja MaNon oli tietenkin mukana kekkereissä: Ystäväni on syntynyt «14 Juillet » - alors c´est la Fête nationale française !

Nyt keväällä 2017 saatiin viettää yhdessä yksi ilta- ja yksi aamupäivä - ja minne suunnattiin... Tietenkin Rue Faubourg-Saint-Honorélle...

GUCCI ! 
Varsin makeita juttuja - edgeä ja korkkareita, joissa oli jujua... !

YSL ! 
Kun huomasivat myymälässä, että kuvasimme ikkunoita, tulivat kysymään, haluammeko, että ottavat meistä kuvaa ... No ei!
Olisi tehnyt mieli heittää herja, että jos haluatte tyttärestäni kuvan, se on sitten minimi 5000 €, riippuen tietysti käyttötarkoituksesta ...



KENZO !
Varsin kivat kengät, voisin käyttää ... samoin MaNon ... TOSI iso harmi, että minun kengännumeroni on 37 (enkä ole mallipituinen), hänen 41/42 (kyllä on mallimittainen) - miten helppoa olisikaan, jos hän saisi periä kaikki äitini vintage-kengät ja minun ympäri Eurooppaa haalimani herkullisuudet ... Ja minä voisin tarvittaessa lainata häneltä jotain sopivan trendikästä, jos vain kehtaisin ... Vaan ei auta, numeroero on niin auttamattoman iso, että pakko ostaa tarvittaessa kahdet !



SALVATORE FERRAGAMO !
Mustavalkoista ! Hauskaa ! Nämä voisi olla kivoja käytössä ! Pitkäänkin. Jotkut jutut vain on ja pysyy - vaikka olisivat vähän outojakin ...

On sellaisia turvallisia ja varmoja ja sinänsä ihan hyvänlaatuisia mutta vähän tylsiä ... en ikinä voisi kuvitella käyskiväni Louis Vuittonin ruskea tai beige Neverfull-kassi kainalossani. Kyllä, sanon kiusallani kassi - ne ovat mielestäni vain niin BOOOORING! Jos et mitään muuta uskalla, mutta haluat osoittaa olevasi kohtuullisen varakas tai säästeliäs ja tyylitajuinen, hankit jotain sellaista, jonka tiedät herättävän kunnioitusta muissa tyylitietoisissa ...

Arvostan erittäin korkealle sen laadun, jota esim. LV edustaa, mutta merkki on kärsinyt saman inflaation kuin Burberry. En yksinkertaisesti ymmärrä, miksi teinitytöt himoitsevat mammamaisia omaan makuuni tylsän värisiä veskoja. Varmasti ne kestävät vuosikymmeniä - olimme aikoinaan MaNonin kanssa katsomassa Louis Vuitton -näyttelyä Musee des Arts decoratifs -museossa ja ihailin muun muassa vanhoja matka-arkkuja, joista minkä tahansa olisin voinut omia välittömästi. Monogrammi-kuoseista itseäni viehättivät kuitenkin eniten hiukan modernimmat, räväkämmät versiot... Mietin vain, mihin dumpataan aikoinaan ne lukemattomat veskat, jotka kestävät ja kestävät ja vanhenevat kauniisti äidiltä tyttärentyttärelle, joka ei niitä ehkä kuitenkaan enää halua ...? Vaikka on minullakin ihka aito Burberryn trenssi, musta ja mainio, en luovu ennenkuin on pakko.

Le Chat ! Kiittää ja kumartaa!

Kir Royal ! Parfait pour une nuit à Paris !

Ihanaa, että minulla on tytär, jonka kanssa voin jakaa samoja elämyksiä! 

Mies ja pojat olisivat valitettavasti alkaneet alta aika yksikön marista promenadillamme - vaikka miehillekin olisi löytynyt vaikka mitä tosi makeita juttuja !

Au revoir, Paris!

UNELMIA - JA REALITEETTEJA

https://www.youtube.com/watch?v=Vq9jWAxUIEs

  Fréro Delavega - Ton visage

Quand en ville, le grain se lève

Vent de nerf agité

Que s’éternisent les rêves

Dans ma réalité

J’veux des balades sur la grève

Oh, un peu d’humanité

Moins de béton plus de trêve

Une vie de qualité

Moins de bétons plus de rêve

Dans ma réalité

Que n’ai-je? Une planche de salut

Loin du métro, de son raffut

Les yeux rivés sur le rivage

Oublié ton lointain visage

Que n’ai-je? Une planche de salut

Loin du métro, de son raffut

Les yeux rivés sur le rivage

Oublié ton lointain visage

J’veux des larmes, qui ne coupent pas

Et moins de peine en 4 par 3

Un bonheur simple, mais à mon goût

C’est un peu vrai mais ça fait tout

J’veux plus de houle dans mon écume

Et moins de foule dans mon bitume

Ces petites choses qui n’ont au clair

De sens qu’une fois qu’on les perd

KASIKASI

Je m´en vais... / Viannay - https://www.youtube.com/watch?v=eLYyCFuPCX8

"Merci" AFS... Au revoir Lyon et Saint-Etienne et France et... nous reviendrons avant même de l'imaginer ... le combat a commencé !

CENT - taistelu alkaa !

Virallisesti sata päivää jäljellä
CENT ! 

Valitettavasti tilanne on keikahtanut päälaelleen
BARRIKADIT KUTSUVAT!

Ranskan AFS jyrää ja Suomen AFS nössöilee.