Tasan vuosi sitten jännäiltiin lähtötunnelmissa lentokentällä. Nyt tuntuu, että siitä on ikuisuus. Paljon ja ei mitään muuttunut. Jälkikäteen miettien en ole oikein varma, voinko suositella vaihtariutta. Jostain syystä siitä on tullut ärsyttävän päällekäyvä ilmiö, trendi, joka saa lukemattomat teinit hysteerisiksi, hypetys on aivan yletöntä: Upeeta, ihanaa, mieletöntä - blogipostauksia, instakuvia, kilpavarustelua...
Sitä kirvelevämmältä tuntuu kaikki ne arkiset pikku vastoinkäymiset, joita vuosi vääjäämättä sisältää. Sekä isot ongelmat, joita ei kaikkia saada ratkaistua ja jotka kummittelevat vielä pitkään.
Mukaanlukien kotiinpaluun: Kun kaikki entinen on vähän vierasta, vanhat kaverit löytäneet uusia juttuja ja oma maailmankuva muuttunut.
18-vee-synttäreihin on vielä pari kuukautta. Sitten valmis aikuinen? Kyllä ja ei. Ainakin viimeiset kaksitoista kuukautta ovat opettaneet paljon, ehkä liiankin.
Françoise Hardy - Tous les garçons et les filles
Tous les garçons et les filles de mon âge
Se promènent dans la rue deux par deux,
Tous les garçons et les filles de mon âge
Savent bien ce que see'est d'être heureux,
Et les yeux dans les yeux, et la main dans la main,
Ils s'en vont amoureux sans peur du lendemain.
Oui mais moi, je vais seule par les rues, l'âme en peine,
Oui mais moi, je vais seule, car personne ne m'aime.
