PASSENGER - ÉTRANGÈRE - SIVULLINEN

I am a passenger
And I ride and I ride I ride
through the city's backside
I see the stars come out of the sky 

Yeah, they're bright in a hollow sky 

You know it looks so good tonight
Iggy Pop - Passenger

David Bowie - StarMan

MaNon vaihtoi luokkaa koulussa, jossa tuskin ehti aloittaa kuukausi sitten. Syy oli joidenkin luokkakaverien törkeä käytös:
- Mitä sä täällä teet. - Mee kotiis. - Miksetsä osaa ranskaa.
On aivan turhaa selitellä:
- Olen vaihto-oppilas. - Kansainvälistyn: Opin ranskan kieltä, kulttuuria, arkipäiväistä jauhantaa.
- KYLLÄ: Menen kotiini, heinäkuun yhdeksäntenä 2017.
- Valitettavasti osaan ranskaa hiukan rajallisemmin (toistaiseksi) kuin sinä, koska se ei ole äidinkieleni, jota osaan täydellisesti. Sen lisäksi osaan sinua merkittävästi paremmin englantia ja esimerkiksi ruotsia - kieltä, josta et ehkä ole edes ikinä kuullutkaan, vaikka kyseinen maa oli aikoinaan Euroopan suurvalta ... ja jonka kuningassuku on Napoleonin, tu connais le mec, marsalkan jälkeläisiä...

Toisaalta Ranskan lukion ns. kirjallisuuslinja on pahimmillaan varsinainen rääpekakku, keräilyerä niille tyypeille, jotka eivät muualle pääse, muuta jaksa. Siinä seurassa ei ehkä tunne oloaan kovin tervetulleeksi kaikissa kouluissa.

Kun muinoin lukiolaisena pääsin Pohjola-Nordenin vaihtarina käymään Ruotsissa, häkellytti visiitti vuosikymmenet siellä asuneeseen ruotsinsuomalaisperheeseen: Postiluukusta kolahti Apu ja Seura, bastussa baadattiin ja viikonloppuna festattiin, kotona puhuttiin suomea, jota oli välillä vaikea tajuta - ei niin, etteikö sitä olisi ymmärtänyt, vaan koska se kuulosti niin kököltä - ei-mitään-kieleltä - sanat olivat välillä niin elähtänyttä suomea, välillä ruotsia, lauserakenteet sekamelskaa, ääntäminen milloin mitäkin - sekoitusta.

Hesarissa oli juttu suomalaisnaisesta, joka opettaa Kiinassa kiinalaisille suomea: Yksi suurimmista häkellyksen aiheista on kirjakielen ja puhekielen eroavuus: Pitäisi osata KAKSI eri kieltä. Ehkä. Mutta kun kyse ei ole pelkästä kielestä: Vastaavasti Hesarissa oli myös juttu japaniksi hengittävästä suomalaissyntyisestä nuoresta miehestä, joka on kasvanut aasialaisessa kulttuurissa suomalaistaustaisena lapsena: Kieli ei ole vain sanat vaan pitää osata koodia, jolla toimitaan eri tilanteissa. Jos sitä ei hallitse, ajelehtii ulkopuolisena.

Kielen taju on outo: Olen aina ollut papukaija, joka on nopeasti oppinut toistamaan kiitettävällä intonaatiolla kaikki pakolliset fraasit. Moni natiivi on luulotellut, että ymmärrän enemmänkin - mikä on vain vaikeuttanut tilannetta. Perusteiden jälkeen alkaa kompurointi: Pitäisi osata kertoa, mitä mieltä OIKESTI jostain on. Mitä se on se mitä se on... - ou comme les français le disent: que est-que c´est...
Mitä enemmän jotain kieltä opiskelee, sitä syvemmällä suossa tuntee olevansa.  Osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos... ja sen jälkeen olen oppinut useammalla kielellä sanomaan vaikka mitä, mutta edelleen, mikä on se OMA kieli - mitä enemmän opiskelee ja oppii, sitä epämääräisemmäksi tulee olo:
Kieli on vain apuväline, jota käytän sanoakseni sen mitä oikeaksi tunnen. Jollain kielellä se kuulostaa oikealta, toisella falskilta. Riippuu tilanteesta, henkilöistä, ympäristöstä... Pienetkin vivahteet korostuvat, sinnepäinkieli kuulostaa pahalta. Oma kieli on joskus sanoja, joskus kuvia, värejä. Joissain kielissä on satoja sanoja jollekin ilmiölle, jota toinen ei tunne lainkaan.

Tavallaan kadehdin niitä ihmisiä, jotka vain sanovat jollekin kivalle tyypille I love you and happy ever after tai jotain sinnepäin... ja vähät välittävät, että yhteistä puhekieltä ei ole - kehonkieli ja fyysinen veto riittää toisille.

Vaikka on opiskellut vuosia, voi joutua tilanteeseen, joka vetää maton jalkojen alta:

    Kun oma nimi muuttuu 

- avioliiton myötä tai muusta syystä vaihdat tai muutat nimeäsi ja pitäisi ketterästi tavata ja kompastutkin vanhaan... koko identiteetti on koetuksella

    Kun vuosituhat vaihtuu 

- ei enää mennäkään "sillä samalla" - eikä se uusi kuulosta yhtään luontevalta

    Kun viestintä muuttuu 

- et enää kirjoitakaan kirjeitä vaan pitäisi väsätä email ja mietit sille oikeata fraasitusta - puhumattakaan mitä ovat eri kielillä hashtag, slash, ampersand...

Mitä mieltä muut on meistä?
Suomalaiset jahkaavat ja pyörittävät ja valmistelevat, kyllästymiseen asti.
Vaan entä kun ne muut vähät välittävät: Rien ne m'intéresse plus que cela.
En viitsi kirjoittaa suoremmin...

Samantekevää. 
Miltä tuntuu olla samantekevä? Pahalta. Kun kukaan ei ikinä ole kuullutkaan, eikä todellakaan edes välitä kuulla, koska ça ne m´interesse pas -  mitä siihen voi sanoa - epäkiinnostava, ok.

Ulkopuolinen. Matkustaja. Turisti.
Tyyppi, jolla on rahaa ostaa elämyksiä. Mutta joka ei ole natiivi. Outsaideri. Se "kiva"? maskotti.

Kun puuttuu henkilökohtainen jokapäiväinen ympäristö. Perusjutut sujuu, joo, mutta kaikki syvällisempi puuttuu. You can ´t buy love? Or can you?
Kun ei osaa niitä alkeellisia asioita, joita pikkulapset oppivat ensi vuosinaan.

Kun ei osaa mitään kieltä kunnolla.
Kun inglis alkaa ärsyttää ja fransee on sitä samaa ouiouita.
Kun teoreettinen pilkuttava tekstintulkinta allkaa TYMPIÄ.
Kun olet lukenut jotain kieltä yli kymmenen vuotta ja silti tunnet olevasi ulkopuolinen.
Koska kieli ei ole vain sanoja.
Koska voit tuntea olevasi ystävä jollekulle ilman että teillä on edes mitään yhteistä kieltä.
Ja toinen ei halua olla sinun kanssasi missään tekemisissä, koska yhteinen kieli, jota kumpikin sujuvasti puhutte, ei sisällä mitään yhteistä intressiä.

Kieli on pelottava mahti, joka avaa ja sulkee valtavasti mahdollisuuksia. Mitä enemmän eri kieliä olen opiskellut, sitä pahemmin tunnen kääriytyväni johonkin alkuytimeen - hienovaraisiin vivahteisiin, vihjauksiin, leikittelyihin. Miten kukaan ikinä voisi omaksua sen kaiken kaikilla kielillä - hengittää sitä kieltä.

MaNonilla on vaikeat ajat. Yritän lohduttaa, tunnen kyvyttömyyteni. Miten muka minä voisin auttaa, kun itsekin olen vasta jossain lähtötelineillä?

They pulled in just behind the bridge
He lays her down, he frowns
Gee my life's a funny thing, 
am I Still too young?

David Bowie Young Americans

PIKKUISOSISKO

tasan viisitoista vuotta sitten, Sibeliuksen syntymäpäivänä, 8.12. sinusta tuli

 la sœur aînée

tänä vuonna sait myös/vihdoin pikkusiskon - ranskalaisen sellaisen
ja kaupan päälle pari ranskalaista isoveljeä - sinustakin tuli lopulta pikkusisko !

la petite sœur

KOLME - SOTA VAI RAUHA?

Virkeä, hyväkuntoinen tyttö. Yöt nukkuu paremmin. Paino nousee hyvin. 5640 g 58,5 cm, (päänympärys) 40,4 cm Th P.Wiksten 16.2.2000

Toissapäivänä tuli tasan kolme kuukautta MaNonin lähdöstä. Ja vähän aikaa sitten tuli eka kuukausi Heyrieux´ssa täyteen. Eilen skaipattiin pitkä rupeama. Tuntui, että pitkästä aikaa pystyttiin juttelemaan muutakin kuin vain pakollista - ihan liikaa ollut selvitettäviä ongelmia (pankkikortti, perheenvaihto, paketit jotka ei kulje...)

Ihmisistä, ihmissuhteista, maailmankuvasta, arvoista... Tuntuu, että etäisyys tekee välillä tosi hyvää, näkee asiat aivan eri tavalla. Osaa arvostaa kaikkea sitä, mitä on ja myös sitä, mitä ei ole. Toisaalta tuntuu, että vaihto ei ollenkaan sovi kaikille, on sen verran vaativa. Toisaalta se olisi todella opettava kaikille: Miten pärjätä, kun mikään ei olekaan itsestään selvää vaan joutuu oikeasti tekemään koko ajan töitä selvitäkseen alkeellisimmistakin asioista. Vaikka vastaanottamassa olisi ihmisiä, jotka haluavat auttaa. Eivät nekään kaikki ymmärrä sinua tai ajatuksiasi ja ole samaa mieltä siitä, mikä sinulle kuuluu tai miten sinun pitäisi käyttäytyä. Puhumattakaan ne, jotka alun perinkään eivät ole erityisesti halunneet sinua - miten vähintäänkin yrität tulla siedettävästi toimeen.

Väistämättä tulee jälleen kerran mieleen Euroopan tämänhetkinen tila ja pakolaiset: Jotkut lähtevät tai lähettävät lapsensa matkaan paremman elämän toivossa. Mitä se parempi elämä on? Suomalaisen vaihtarin äiti miettii hyvää kielitaitoa, kansainvälistymistä, ihmissuhteita, henkistä rikastumista... Taloudellinen turva on jo, vaihtariksi ei lähdetä ilman riittävää pääomaa tai stipendiä, joka on osoitus demokraattisen yhteiskunnan toimivuudesta. 

Jossain toisessa maassa on myös pakko olla  hankittuna matkarahaa, tavalla tai toisella: Ei ihmissalakuljettajat myönnä stipendejä saati kuljeta ilmaiseksi - harjoita hyväntekeväisyyttä. Epämääräinen roudaus kustantaa TUHANSIA euroja. Jos syystäkin kritisoidaan joitain vaihtarijärjestöjä eduntavoittelusta - mikä kuitenkin on ymmärrettävää koska kyse on kuitenkin julkisesti  LIIKETOIMINTAA harjoittavista yrityksistä - niin se on loppupeleissä valant des clopinettes kun tämän päivän liikuttelun tosibisnekseen verrataan. 

Upeaa kansainvälistymistä Pariisin Stalingradin metroasemalla syksyllä 2016. Sen jälkeen kun Jungle de Calais suljettiin, Pariisi on noussut entistä koreampaan kansainväliseen kukoistukseen. Mitä näiden alaikäisten äidit ovat miettineet? Mikä voi olla heidän lastensa tulevaisuus? Kielitaito - EIVÄT kuulemma halua jäädä Ranskaan, haluavat Britanniaan - oletuksena siis fluent English kunnossa. Checked. Kansainvälisyys, takuulla kunnossa kun niin monen maan läpi pakko matkustaa. Checked. Ihmissuhteita. Aivan takuulla pääsevät tekemisiin todella monenlaisten ihmisten kanssa, mukaanlukien kierot kusipäiset rikolliset, se vasta kasvattavaa on, jos  niistä hengissä selviää. Checked. Henkinen rikastuminen? Onhan se ihan kivaa, mutta ensin pitäisi rikastua ihan ilman henkistymistä. Elättää koko suku, tai vähintään perhe, joka ei ole ihan pieni. Ei ihan kevyt taakka kannettavaksi alaikäiselle.

Väkisinkin miettii myös kaikkia niitä suomalaisia, joita lähetettiin Ruotsiin ja Tanskaan sotalapsiksi. Haluttiin hyvää, haluttiin parasta, aiheutettiin elinikäiset traumat? Niin ainakin aika moni on jälkikäteen, aikuisena kuvannut. Parivuotias - alakouluikäinen - oppii tietenkin kielen suhteellisen nopeasti, mutta jos on yhdessä kulttuurissa kasvanut ja sitä ei toisessa arvosteta, kuinka pahat arvet se voi aiheuttaa? 

Entä sitten seitsentoistavuotias? Joka ihan itse on halunnut lähteä - tosin aivan älyttömän hypetyksen hyväuskoisena hölmönä nielleenä? Vasta jälkikäteen on tullut luettua kaikkea sitä skeidaa, jota teinipalstoilla pyörii: Kuinka MIELETÖNTÄ, UPEETA, HIGHSCHOOL-SPIRITTIÄ ja ELÄMÄNI-UNOHTUMATTOMINTA-VUOTTA kaikilla teineillä onkaan ollut! Kuulun itse siihen tylsään keski-ikäiseen laumaan, jonka lukiovuosia leimasi vakiovirranto: Pari tyyppiä per luokka lähti ja pari tuli takaisin. Jenkkivuosi, ok, ei kiinnostanut minua! Kavereita kyllä lähti ja tuli ja aika monelle se oli iso kasvun paikka. Toisaalta pääsin itse Ruotsiin Nordenin stipendiaatiksi ja sain lyhyen pätkän maistaa sitä pohjoismaista yhteistyötä - samanlaista erilaisuutta - joka kai jätti ikuisen nälän?

Stalingradin taistelu? Kirjaimellisesti. Rauha? Mitä se voisi olla? Tuhansia monin eri tavoin nälkäisiä ihmisiä liikkeellä. Siinä joukossa minun tyttäreni. MaNon, joka etsii itseään ja omaa paikkaansa tässä maailmassa :

Olen ajatellut, että tää Ranska on ollu tosi hyvä valinta, opin kielen ja kaikkea, mutta möhemmin, tosiaankin, haluaisin lähteä Lattareihin!

 

SEITSEMÄNTOISTA

Joyeux Anniversaire - MaNon 16.11.2016

Sweet Seventeen
Douce Dix-Sept Ans
 

Tasan seitsemäntoista vuotta sitten heräsin aamulla talven ensimmäiseen lumisateeseen. 

Ja siihen, että sinun mielestäsi minun EI pitänyt lähteä hakemaan lautatarhalta materiaalia
vaan SINUT Kättäriltä. 

Edellisenä päivänä, maanantaina, oli ollut laskettu aika ja neuvolan täti oli todennut : 

"Varaudu odottelemaan vielä pari viikkoa!" 

Siksi autokin oli annettu sedällesi viikonlopuksi lainaan - siinä kun oli talvirenkaat. 

Minulla oli heti aamusta kovat supistukset ja isäsi soitteli veljelleen :
Auto tarvitaan kiireesti ; takseja oli turha yrittää tavoittaa. 

Et kyllä suostunut ihan heti syntymään, täytyyhän sitä Mutsia ensin vähän koetella... 

Mutta kätilön sanoin "hienosti virka-aikaan" synnyit lopulta kuitenkin.   

16h56 - 3080 g - 49 cm - terve tyttö !

Paroles de Dix-sept Ans / Jean Ferrat 
 
Je l'ai vue je l'ai vue je vous jure un matin
Arrivant en avion de son pays lointain
Aussi fraîche aussi tendre aussi gaie qu'un printemps

Et s'arrêta le temps

Elle avait le teint mat des yeux croissant de lune
Sur ses reins qui dansaient deux longues tresses brunes
Donnaient à sa jeunesse un éclat triomphant
Sous le soleil levant

Elle était à la fois timide et sûre d'elle
Par sa voix ses propos sa grâce naturelle
Rien ne la distinguait des filles de ce temps
Elle avait dix-sept ans

Nulle ombre ne voilait son regard enfantin
Nul regret ne faisait palpiter sa poitrine
Elle avait au combat de sa main douce et fine
Tué dix américains

ONNELLISESTI: HEYRIEUX !

Voiko nimi olla enne ? Jos ensimmäinen sijoitus oli lyhyesti Brivessa, onko toinen onnellisesti Heyrieux´ssa ? Opetellessani (ääntämään) uuden paikan nimeä mieleen tulee koko ajan heureux - onnellinen. Brive-la-Gaillard oli lyhyesti Brive ja sehän toi mieleen... brivement... lyhyesti.

Pankki, posti, pikkukomea kaupungintalo, supermarket, kukkakauppa, apteekki. Muutama ravintola ja bar/tabac - ja tietenkin kirkko, 1800-luvun Notre-Dame-de-la-Salette. Kaksi-kolmekerroksisia kivitaloja, mutta ei yhtään varsinaista kerrostaloa. Pääkadut on nimettyAvenueiksi ja MaNon asuu komeasti Rue Albert 1erilla, mutta aika pienimuotoiseksi voisi uutta asuinympäristöä kutsua.

Kylä Massif Centralin ja Alppien välisellä alueella, 295 metrin korkeudessa, Auvergne-Rhône-Alpes -hallintoalueella Isèren departementissa. Ei edes seitsemäätuhatta asukasta, mutta roomalaisten aikaansaannoksia tämäkin: Latinankielinen nimi Arrius viittaa henkilöön, joka aikoinaan rakennutti alueelle huvilansa ; hän oli Plinius Nuoremman kaveri ja neuvonantaja.

Lyoniin on vain 25 km. Eli jos shoppailuhysteria iskee, lukemattomat kaupat eivät ole kaukana. Siellä todellakin on eri tavalla valinnanvaraa kuin vaikka Brivessä. Melkein pelottavasti... Arkisin sinne tosin tuskin ehtii, kiitos Ranskan pitkien koulupäivien, Viikonloppuna ehtii varmasti, vaikka bussimatka näyttäisi kestävän lähes tunnin. Mutta toisaalta on hyvä, jos sieltä saa hankittua uuden takin ja muuta lämmintä - Alppien tuntumassa kun talvensa tulee viettämään!

RINTARAIVOA

Luulinko pääseväni helpolla "ulkoistaessani" MaNonin kymmeneksi kuukaudeksi Ranskaan?
Ehkä osin: Kyselin parilta tutulta, joiden tytöt ovat olleet vaihtareina Jenkeissä - toinen ei ollut kuulemma soittanut KERTAAKAAN ja äitinsä oli siksi liittynyt Faceen, että sai edes jotain kuulumisia... Toinen kehui, että maailmalle lähti ehkä vähän turhan itseriittoinen neiti ja kotiin palasi selvästi kypsynyt nuori nainen.

Luottavaisin mielin lähetin mademoisellen matkaan ja ajattelin hengähtää, vaan ei... Rintaraivoa? Siksi kai tätä voisi kutsua?

Mutta en kyllä odottanut sen olevan ihan näin rankkaakaan...

En ole halunnut kirjoittaa, mutta viimeinen kuukausi on oikeasti ollut todella vaikea. Kirjaimellisesti kuin salama kirkaalta taivaalta tuli AFS:n toimistolta puhelu lokakuun alussa: Perheen kanssa on ongelmia. Olin todellä häkeltynyt, koska muutaman harvan yhteydenpidon perusteella olin saanut mielikuvan, että "perhe on kiva" ja "hyvin menee, nämä on ihan rentoja"...

Enää en jaksa laskea kaikkia niitä puheluita ja viestejä, joita viimeisen kuukauden aikana on ollut. Kaikkein vaikeinta on, että minä, joka olen kaikkein aseettomin olen joutunut varsinaiseen ristituleen: MaNonin mielestä en ole puolustanut häntä, kun lopulta sain tietää ongelmista. Suomen AFS on välittänyt viestejä Ranskan toimistolta ja yrittänyt vastaavasti sinne viestiä minun kommenttejani. Ranskassa on ollut tapaamisia ja vapaaehtoiset laatineet raportteja: Useiden sivujen tilitys ja listoja, miten voisi tilannetta korjata. Niin pitkiä ja suoraan sanoen hankalia, että tunsin itseni ihan hölmöksi niitä lukiessani - tarkoitus kai hyvä, mutta minä uskon ennemmin koirakouluun: Yksinkertaisesti, lyhyesti, vain muutama asia kerrallaan. Ei sivukaupalla sekavasti.

Välillä annettiin parin viikon "koeaika" - jos se sujuu, jatketaan. MaNon vakuutti tekevänsä kaikkensa - kiva koulu, uudet kaverit, mukava pikkukaupunki... Ei auttanut, perhe ei halunnut jatkaa. Ehkä se oli loppujen lopuksi helpotus.

Ärsyttää koko sanonta "kun kemiat ei toimi", mutta sitä kai tämä oli. En tiedä, mitä perhe odotti, mutta varsin tiukoilta tuntuivat, varsinkin isä. Ilmeisesti tytärkään ei aina kauhean hyvin tullut toimeen hänen kanssaan. Ja aivan varmasti MaNon, tyypillinen suomalainen, stadilainen nykyteini, häkellytti tietyissä asioissa yli-itsenäisyydellään, toisissa lapsellisuudellaan.



Tyttö suunnilleen itki minulle, että joutuu lähtemään, jättämään kaiken kun juuri oli alkanut sujua kielikin. Kannustin kyselemään kaikilta, josko löytyisi samalta paikkakunnalta uusi perhe. Ei löytynyt

Syysloma alkoi Ranskassa. MaNon vietti viikonlopun väliaikaissijoituksessa kun perhe lähti sukujuhliin toiselle paikkakunnalle - ei halunnut ottaa sinne mukaan... palasi sitten muutamaksi päiväksi vanhaan perheeseen pakkaamaan tavaransa, siirtyi sieltä taas väliaikaisperheeseen odottamaan tietoa uudesta. Sen jälkeen on skaipattu tiiviisti ja setvitty pakollista jälkipyykkiä, mm. raha-asioita - kaiken kun kruunasi se, että automaatti nielasi tytön pankkikortin, joka paljastui kopioiduksi ja huijausyrityksen kohteeksi... Joka on aiheuttanut lukemattomia lisäkierroksia tähän draamaan.

MaNon aloittaa uudessa koulussa 3.11, aivan toisella puolella Ranskaa: Heyrieux!

Olen todella väsynyt, vähän pettynyt, masentunut - jostain syystä minulla oli jo alun alkaen, silloin kun perhetieto tuli, tunne että jokin on vähän vialla, kun kaikki vaikutti niin täydelliseltä...
En tahdo pystyä nukkumaan, liian moni asia kiertää, vaivaa, valvottaa.
MaNon vaikutti kuitenkin tosi iloiselta, odottavalta, toiveikkaalta. Se on tärkeää.

TRICK OR TREAT?

Alors que le soleil n'était pas encore levé, des centaines de migrants résidant dans la Jungle de Calais se rendaient déjà vers le centre de tri mis en place par les autorités pour leur faire quitter ce camp insalubre

Maanantaina se alkoi: Tuhansien Britannian Shangri-Lasta unelmoivien siirto pois Ranskan Calais´n viidakosta, hökkelikylästä - bidonville - joka on ollut epätoivoinen ei-kenenkään-maa, paikka jonne kaikki ovat pyrkineet päästäkseen sen kautta pois, muualle.

Quatre jours après le début du démantèlement de la "jungle" de Calais, des centaines de mineurs ne savent toujours pas s’ils pourront rejoindre l’Angleterre ou obtenir une place en centre d’accueil en France. 
 

Lauantain Hesarissa oli juttu vaihtarista - ei ehkä yhtään sellainen, kuin olettaisi - ja toisaalta - juuri sellainen kuin olettaisi:

Espoolainen koripalloa harrastava lukiolaispoika oli perheensä kanssa lomaillut Miamissa ja sen innoittamana halusi vaihtariksi Jenkkeihin.

Jokainen voi sulkea silmänsä ja maistella mielikuviaan: ***  M - I - A - M - I - ! ***

Silmät auki, vaihto: *** G - R - U - N - D - Y - ! ***

Mitä, ei mitään? Ennen tätä viikkoa ei juuri kelleen muullekaan tullut mieleen yhtään mitään ja tämän viikon jälkeenkin Suomessa lähinnä vain ne, jotka ovat sattuneet lukemaan nämä Grundy-jutut, tunnistavat paikkakunnan. Lyhyesti: 1000 asukkaan pikkukaupunki Lounais-Virginiassa kuuden tunnin ajomatkan päässä Washington D.C:stä. Rakennemuutoksista kärsivää muuttotappioaluetta, joka haluaa Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi Trumpin.

Takaisin vaihtariin: Perhe on toivottanut tervetulleeksi pojan, jonka kotimaasta he eivät aiemmin tienneet yhtään mitään. Hyvissä ammateissa olevat vanhemmat, jotka eivät ennen suomi-kielisuihkua osanneet yhtään vierasta kieltä. Joka käy kolme kertaa viikossa kirkossa. Jonka kyyditsemisestä on kiinni, pääseekö vaihtari mihinkään - ja jonka jättämistä yksin asioilla käynnin ajaksi perheen äiti oli pohdiskellut...

Olen kuullut saman tyyppisen tarinan eri vaihtareilta ja vanhemmiltaan niin moneen kertaan, että se on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Vaikka joidenkin järjestöjen esitteissä tyrkytetään ennemmin kuvia nähtävyyksiltä - oli se sitten Times Square, Big Ben tai Eiffel-torni. Vaikka saisi valita alueenkin - *** California*** tai *** Pariisi *** tai *** Riviera *** - kuulostaa hienolta, mutta asuminen ja koulunkäynti peruslähiössä on ihan sitä samaa tavallista  = hyvää = elämää kuin Suomessakin.

Ihan vastaavasti vielä yksi testi: *** E - S - P - O - O -! *** ....

MaNon on Brive-la-Gaillardissa ja se on mielestäni ollut loistava paikka: Historiallinen söpö 60.000 asukkaan pikkukaupunki, jossa on kuitenkin voinut kävellä kouluun ja harrastuksiin, kahviloihin, kavereita tapaamaan, shoppailemaan. Puolen tusinaa muuta vaihtaria, joille järjestetty myös muun muassa yhteistä kielikouluopetusta. Ei Pariisi eikä tuppukylä tunnin ajomatkan päässä elämästä.

En tosin tiedä, missä MaNon tulee olemaan seuraavat kahdeksan kuukautta - perheen ja paikallisten AFS:n edustajien kanssa tehtiin tiistaina päätös, että he eivät enää jatka. Tavoitteena on, että koulu ja alue säilyvät, mutta kaikki on vielä epäselvää.

Pariisissa on nähty aiempaa enemmän kodittomia siirtolaisia. Torstaina la ministre du Logement vakuutti, että Pariisiin tulleet eivät ole Calais´sta lähteneitä.

Selon le ministère de l’Intérieur, plus de 4 000 personnes ont été conduites en bus vers des CAO répartis dans toute la France entre le lundi 24 et le mercredi 26 octobre.

AIVOPESUA

Une minute après l'autre / Chaque jour reste le nôtre / 
Une heure après l'autre / Chaque jour reste le nôtre / 
Un pied devant l'autre / Chaque jour reste le nôtre /

(Chaque jour reste le nôtre / Louise Attaque) - https://youtu.be/P1mBy-fy3ig

Sunnuntain Hesari kertoi, että kaupallisilla radiokanavilla menee Suomessa paremmin kuin koskaan – ja ratkaisevaa on KUKA puhuu, ei MITÄ puhuu… Mitä tunnistettavampi – ja usein ärsyttävämpi – tyyppi, sitä suurempi suksee : Kukaan ei ole kiinnostunut studion akustolevyihin sulautuvasta ihankivasta radioäänestä. Aamulypsyannit ja jaskanjauhajajaajot rulaa.

Roule moi une pelle, saute moi au cou / Embrasse-moi avant que je m’en aille /
Tu sais on ne va pas se voir beaucoup / Je m’en vais le jour de nos fiançailles /
Je veux m’en souvenir, je veux marquer le coup / Ne faisons pas dans le détail /
Je veux qu’on fasse l’amour comme des fous / Je m’en vais le jour de nos fiançailles /

(Le Jour De Nos Fiançailles  / De Palmas) - https://youtu.be/rUDKA6xEfUg

Työmatka sujuu kun kuunelee. Olen itse virittänyt kännykän radiosuoratoistoon:
http://www.ecouterradioenligne.com/mobile/rtl2/
Useimmiten kuuntelen siis RTL2 :ta ja Le Double Expressoa – reipas setti sitä juontojauhantaa, ihan käypää musiikkia, lyhyt paketti uutisia – ja tietenkin – mainoksia!

WHOOO WHOOO - Tous les matins, de 6h à 9h, c’est le Double Expresso avec Gregory Ascher & Arnaud Tsamere sur RTL2.

Ensin hehkutetaan iiiiihanaa Côtes du Rhônea mutta loppukaneettina tulee pakollinen L'abus d'alcool est dangereux pour la santé… Ei se mitään, vaan myös muista vaaroista varoitetaan markettarjousten lopuksi - La grasse mat' c'est mauvais pour la santé ! Sitten tulee tietenkin pakollisia Citroëneita, puhelinliittymiä, alennuksia klikkaamisesta sieltä ja klakkaamisesta täältä… Isot ketjut E.Leclerc ja Carrefour hehkuttavat tiiviisti omiaan ja äänimatto on välillä aika absurdia. Mutta kyllä mieleen jäävät biisitkin, joita tuutataan päivästä toiseen.  

T'aimer sur les bords du lac
Ton coeur sur mon corps qui respire
Pourvu que les hommes nous regardent
Amoureux de l'ombre et du pire

(Le lac / Julien Doré)  
https://youtu.be/9UXSWGsjAUQ

Luurit korvilla puolen tunnin aivopesu. Kummasti alkaa pyöriä päässä ne samat fraasit, introt, juurioikeattavatnauraa .... Aina ei saa tolkkua missä mennään, mutta ei kai suomeksikaan ? Loistava tapa oppia erityisesti kun nykyään on niin helppoa jälkikäteen etsiä netistä biisien sanat - ettei tarvitse mennä "Aimon faija" -linjalla kuten muinoin...

RTL2 - Le son Pop-Rock partout en France !

Alkaa napata lisää ja lisää - hei, mä tajusin -  kun ne sanoo veikeästi vaikka evimetaal tai - iiaarem  - IRM, joku uusi bändi ? Oh, NO! - Here I am! - bien sûr! Metron pysähtyessä Hagiksessa alkaa yhtäkkiä miettiä, että Hagnäs - toihan on : Agnés ! - Tytön nimi...!

Mais 3 nuits par semaine / c'est sa peau contre ma peau /
et je suis avec elle / et 3 nuits par semaine mais bon dieu, qu'elle est belle /

(Trois nuits par semaine / Indochine) - https://youtu.be/Fop1vnLwlaA

Indochine - kyllä, edelleen, taas ja aina ja vain... Ranskan ikioma new wave kasaribändi, perustettu Pariisissa 1981!

Toisaalta kanavan vakiokamaa ovat myös Michael Jackson, Phil Collins ja - uuuuuuuuuuuuuuuh - Eye of the Tiger - pahimmillaan ranskalaisena versiona - L'oeil du tigre ! Tietenkin myös kyllästymiseen asti tämän hetken hittejä, esimerkiksi nykynyyhkyinhokki Gnashin I hateU, I love U... 

Loppukaneetiksi on ihan pakko ottaa aivomadoksi poteroitunut äänpötipöpööör !

C'est vrai, la distance nous fait un petit peu peur / Un peu de hauteur, un peu de grandeur /
On ne voit que le vide, on se voit tout en pleurs / Un peu de hauteur, un peu de douceur /
On ne voit plus le cœur, on laisse les voyageurs / Un peu de hauteur, un peu de grandeur 
C'est vrai, la distance nous fait un petit peu peur / Un peu de hauteur, un peu de grandeur 

(Chaque jour reste le nôtre / Louise Attaque) - https://youtu.be/P1mBy-fy3ig

PAKETOINTIA

MaNonilta tuli meili:
Lähetätkö kotiin jätetyn Monkin maiharin, salmiakkia ja Fazerin lontoonraesuklaata...

Takki ei paljoa paina, mutta vie jonkin verran tilaa. Karkit saa litteämpään pakettiin. Painoa tulee pari kiloa. Olen lähetellyt viimeiset 40 vuotta Austaraliaan, "pikkupakettina" tai kirjeenä kaikenlaista, joskus priorityna, joskus economyna - hinta ei ole ollut paha. Ranska on lähellä, ajattelin, voin siis pakkailla mukaan vähän muutakin kuin pakolliset...

Posti mainostaa kovin, kuinka kätevää on lähettää ja noutaa pakettiautomaatilla - Suomessa. Lähetys EU-maihin onkin sitten ihan toinen juttu:

Pikapaketti (EMS) Vyöhyke 2 alle 2 kg 62,00 €
Eurooppa Priority Maksikirje paksuus yli 2cm, paino max 2,0 kg 38,00 €

No, Ranskaan lähetettävä maksikirje voi olla myös putkilo:

Pituus max 90 cm, pituus + 2 x halkaisija max 104 cm

Eli jos pakkaisin 60cm putkeen, se voi olla halkaisijaltaan 22cm eli varsin muhkea - sellaiseen mahtuu maihari mainiosti...

Ja jos painon saisi puristettua puoleentoista kiloon, hintakin olisi hiukan kohtuullisempi:

Eurooppa Priority Maksikirje max 1,5 kg 27,80 €

Tuntuu ihan älyttömältä tämä laskelmointi, mutta toisaalta jos on vaikka paristakymmenestä grammasta kiinni kympin hintaero... Mieluummin sitä pakkaa "koko rahan edestä" tai vaihtoehtoisesti keventää pakettia.

Isäntäväelle myös jotain? Poikkesin viime viikonloppuna katsomassa erittäin kiinnostavan Eero Aarnio -näyttelyn Design-museossa ja siellä huomiota kiinnitti taustaseinällä tulijan tervetulleeksi toivottavat legendaariset Fiskarsin oranssisilmät: Sellaiset? Vai pitävätkö ihan pöhkönä? Vaikka ovat legendaarista Finnish Designia parhaimmillaan!

VAIHDOKKAITA

MaNonin pikkuveljen kanssa tuli hirveä vääntö: Koulu järjestää mahdollisuuden A-ranskan lukijoille (joita yhteensä 37) päästä viikoksi Grenoblen lähelle, vastavuoroisesti majoitetaan sikäläisiä - ja vain 20 pääsee Suomesta mukaan...

Ajattelin, että tulee kova kisa, KAIKKI haluavat mukaan. Olin aivan äimistynyt, kun sain kuulla, että nämä 15-vuotiaat EIVÄT HALUA lähteä! Vain alle puolen tusinaa ilmoittautui määräaikaan mennessä.

- Joudun epämukavuusalueelle kun en osaa kunnolla kieltä. 
- Olen jo ollut Ranskassa niin monta kertaa. 
- En halua meille ketään. 

- Mulla on niin paljon harrastuksia etten ehdi. 

- Vain tytöt ja hikarit ja homot lähtee.

Ja niin edelleen, kaikkia mahdollisia ja mahdottomia tekosyitä. Ne kerrat kun itselle tuli kouluaikana mahdollisuus lähteä mihinkään, ilmoittauduin heti ensimmäisenä jonoon. Samoin MaNon lähti pari vuotta sitten innoissaan - sen pohjaltahan koko vaihtarivuosi-ideakin orasti... Ovatko nykynuoret oikeasti jo nähneet kaiken? Kotona on kivampaa katselemassa mobiililla mitä vaan. Ei huvita. Ei jaksa. Ei kiinnosta.

Useamman vanhemmat ovat yrittäneet puhua teinejä ympäri. Omasta mielestäni tällaisista opintomatkoista pitäisi tehdä pakollisia; miten ihmeessä voi oppia kieltä tai kulttuuria jos ei matkusta? Euroopassa se on vielä niin helppoa - esim. australialainen ystäväni valittaa usein, kuinka paljon työläämpää ja kalliimpaa sieltä on lähteä mihinkään. Uskomatonta mutta totta on myös se, että siinä maassa on paljon ihmisiä, jotka koulussa eivät ole opiskelleet yhtään ainoaa vierasta kieltä - "englannilla pärjää"... Mielestäni Euroopan rikkaus ja länsimaisen sivistyksen perusta on juuri eri maiden kielet, kulttuurien kirjo, vuorovaikutus - niiden kautta kasvava terve itsetunto.

Lionel Smit - Faces - Kasvoja - Ansikten @Didrichsen

Vaikuttava näyttely; täydellinen syyssunnuntain fillarikohde!

Olen aina pitänyt vähän säälittävinä ihmisiä, jotka puhuvat pakkoruotsista tai kannattavat mahdollisimman laajaa vapaaehtoisten aineiden valintaa/suppeaa pakollisten settiä. Eivätkö he tajua, kuinka paljon ovia sulkevat itseltään? Toisaalta todella vaikeaa on oppia yhtään mitään, jos ei ole yhtään kiinnostunut. Jääkööt sitten paitsi. Itse aloitin aikoinani ranskan opinnot vasta 20 täytettyäni, kun alkoi ärsyttää niin paljon se, etten pystynyt lukemaan lehtiä, leffat eivät oikein auenneet ja matkustaessakin tuntui että jäin jostain paitsi,.. olo oli kuin pikkulapsella.

Se, että kaikesta huolimatta joutuu sille kuuluisalle - inhoan todella tätä sanaa - epämukavuusalueelle, sehän tarkoittaa, että pääsee kunnolla testaamaan itseään, kokemaan jotain ihan uutta, oppimaan, voittamaan... Siksi mielestäni jokaisen suomalaisen nuoren pitäisi päästä vaihdokkaaksi vähintään viikoksi maahan, jonka kieltä on lukenut, tutustumaan kouluun ja perheeseen. Tajuamaan miksi on kaikki vuodet opiskellut, mitä konkreettista hyötyä siitä oikeasti on!

Albert Camus - L'Etranger  
Le temps me manquait pour m'intéresser à ce qui ne m'intéressait pas.  

MUUTOKSIA

Malgré vos préparatifs et toutes les précautions prises pour que le retour à la maison de votre nouveau-né se passe comme vous en avez rêvé, vous serez nécessairement confrontée, comme toutes les autres jeunes mamans avant vous, à des questions auxquelles vous n’avez pas de réponses.

Olen pakannut MaNonin vaatteita - eteisestä pois takit ahtaalta tangolta tilaa viemästä, niitä ei tarvita yli kymmeneen kuukauteen; huoneen seinäripustuksesta pois Lady Gaga ja Harry Potter -paidat, skottihameet, polvisukat - pikkuveli muutti vaihteeksi MaNonin huoneeseen ja halusi sinne omat hupparinsa ja tavaransa. Vaatekaapin vetolaatikoista pois sekalaiset muut kotiin jääneet vaatteet ja asusteet. Hyllyiltä pois pikkutavarat: Meikit, hajuvedet, kirjat, koriste-esineet... julisteet seiniltä, laukut koukuilta. Sephoran ja Ordning&Redan kassit täyttyivät sälästä, olohuoneen pöytä kasseista - mihin ihmeeseen ne kaikki saa mahtumaan?



Mietin, miltä tuntuu sitten, kun tyttö muuttaa lopullisesti pois kotoa. Mitä ottaa, mitä jättää. Olen itsekin jättänyt vanhempien luokse sekalaista tavaraa. En ikinä niitä ole tarvinnut, siellä on vielä vanhassa huoneessani kirjoja, lehtiä, vaatteita, koruja... Olisi pitänyt jo aikoja sitten käydä läpi ja karsia, ei vain ole ehtinyt eikä raaskinut. Outo aikakapseli.

Onneksi ei MaNonin tavaroita vielä tarvitse kuin pakata odottamaan. Luopuminen on aina tuskallista - kauniita pieniä vaatteita ja vanhoja valikoituja leluja on jo useampi laatikollinen kellarissa.

Nyt on siis (vasta) eka viikko takana.

Kaksi kertaa olen soittanut MaNonille, ensin viikko sitten sunnuntaina ja toisen kerran taas sunnuntaina. Myös tytön blogia olen lukenut, siinä fiilis on tosi tyytyväinen. HostMaman kanssa tuli myös lyhyesti juteltua, vaikuttaa mukavalta. Aavistuksen vain jäi kaivamaan MaNonin toisen puhelun tietty äkeys: TIEDÄN, että varmasti väsyttää, TIEDÄN, että kieli ei ole helppoa, TIEDÄN, että pikkukaupungissa ei ehkä ole sellaisia vaatekauppoja joita toivoisi... Uusi kouluviikko alkamassa ja rutiineita vasta etsitään. Ehkä samalla pelkään tiettyä itsekkyyttä: Tyttö osaa olla varsin rasittavakin. Haluaisin, että jaksaisi näyttää sen positiivisen puolensa, muistaisi, kuinka paljon voi itse vaikuttaa.


Simone de Beauvoir - Belles images
Vie trop remplie? Trop vide? Remplie de choses vides, quelle confusion!

FRANCE 3 / YouTube / LIMOUSIN

AFS:n Facesta löytyi monta YouTube-videota, yksi niistä Brivesta:

Myös MaNon on noissa pätkissä mukana... tuntuu miltei tirkistelyltä, mutta samalla hyvältä... 

 

PERILLÄ

N'ayez pas peur de l'accouchement. L'accouchement inquiète de nombreuses futures mamans. Si vous avez participé aux séances de préparation, la sage femme vous aura expliqué dans le détail son déroulement et permis d'exprimer vos craintes.

Siellä se on: Piste oikeassa sijainnissa.

Täydellisen spooky fiilis. KYLLÄ, olen jännittänyt: Perjantain, lennon ja majoittumisen Résidenceen (kai se nyt menee oikealle portille, ei kadota tavaroitaan tai tule putsatuksi, älyää syödä mukaan laitettuja pikku eväitä ettei veren sokeri laske ja ala haastaa riitaa...)

 Lauantaina en malttanut olla kurkkimatta AFS:n Facebookiin päivittyviä kuvia ja ehdin jo hermoilla, kun ensimmäisessä suomalaisten ryhmäkuvassa ei MaNonia näkynytkään... Kun pitkän ajan kuluttua tuli toinen kuva,  tyttö poseerasi siinä Trocaderolla ja myöhemmin känny paikantui Pariisin Résidenceen, helpotti. Vaan sitten aloin taas jännäillä, kun känny uudellen katosi: Milloin lähtevät junat Pariisin Gare d´Austerlitziltä - ja milloin ne saapuvat Brive-la-Gaillarden asemalle... Miksei känny ole auki, mitään kuulu / näy... Vihdoin viimein Suomen klo 19.30 jälkeen känny löytyi - et, voilà - sijainti oikea! Yritin soittaa tuntia myöhemmin, jätin tekstarin, pyysin soittamaan, kunhan ehtii... Illallisaika, eli täytyy vain antaa tutustua uuteen perheeseensä...

Nykytekniikka on hyvää ja pahaa: Toisaalta se antaa mahdollisuuden seurata ja varmistaa, toisaalta se estää irtautumista, voi tehdä vainoharhaiseksi. 

Olo on kuin vastasyntyneen kanssa: Nukkuuko se? Hyvä. Vai onko? Hengittääkö se vielä? Ei kai sillä ole liian kylmä tai kuuma? Söikö tarpeeksi? Vai liikaa? Onko itku hyvä vai paha - ja entä jos ei itke?

Tuntuu, että koko ajan on valmiina, säpsyy pienintäkin asiaa, ei luota vielä mihinkään. Ja odottaa - sitä heräämistä  - sitä puhelua...

Amélie Nothomb - Stupeur et Tremblements 

C'est une grande chose que de savoir quand on va mourir. On peut s'organiser et faire de son dernier jour une œuvre d'art. 

PARIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!

Kiitos AFS:n Facebookin voi katsella Pariisiin saapuneiden vaihtareiden tunnelmia:

Aurinkoista, n. 30 astetta lämpöä, 300 nuorta 50 eri maasta...

Vive la Finlande!

C´EST ÇA - TYTTÖ MENI

Ponnistusvaihe oli pitkä ja kivulias, mutta nyt se on lopulta ohi. Istukkakin - kai - irtautunut. 

Viimeinen vuorokausi oli yhtä tuskaa; MaNon olisi mieluummin keskittynyt hörhöilyyn kaverien kanssa kuin pakkaamiseen. Yritin pakottaa systemaattiseen, loogiseen pakkaukseen: 

Matkalaukun alaosaan - sinne, missä on pyörät - kengät ja muut painavat, omat vaatteet sileästi toiselle puolelle, tuliaiset nopeasti avattavasti toiselle... Excel-tiedosto, jossa kaikki luetteloitu yksityiskohtaisesti: P = päälle, C = cabin luggageen, R = ruumaan; checked = pakattu... Jonkun mielestä olen ylipedantti. Omasta mielestäni pikkutarkkuuteni ansiosta voin keskittyä matkustaessa olennaiseen, ei tarvitse miettiä, tuliko jotain mukaan, minne, miten mikäkin matchaa... Voi matkustaa paljon keveämmällä kuormalla - tosin punnitus paljasti, että hyvin lähellä 23 kg rajaa oltiin.

Herätys oli kuudelta, taksi tilattiin varttia vaille seitsemän, lapsuudenkaveribästis tuli mukaan ja kentällä oltiin hyvissä ajoin ennen 7.30 aikarajaa. Pari kaveria lisää tuli lähtöhalauksiin - sitkeitä sissejä! AFS:n aina luotettavan ja huolehtivaisen Ullan kanssa vaihdettiin pikaiset kuulumiset - on jännää aikaa, kun syksyllä kuulemma suunnilleen joka perjantai lähtee vaihtareita maailmalle, tänä perjantaina Ecuadoriin, Itävaltaan ja Ranskaan...

Siinä vaiheessa, kun kännykän Finnavia-info näytti 

Paris Charles de Gaulle AY 879... Lähtenyt 9:41

oli pakko uskoa, että sinne se meni... 

Pariisissa on, NYT. Valmistautuu toivottavasti nukkumaan. Huomenna pitkä päivä, ylihuomenna lähtee kohti Brivea...

Tänään sain myös pikkuveljensä koulusta tiedon, että hänenkin olisi ehkä mahdollisuus päästä viikon vaihto-ohjelmaan, A-ranskanlukijoille suunnattuun. Sehän aikoinaan oli MaNoninkin vaihdon alkukipinä...

JOUR J

C'est le grand jour... et le moment de mettre en pratique tout ce que vous avez appris lors de votre préparation à l'accouchement ! Découvrez ce qui va se passer à la maternité et comment accueillir bébé dans les meilleures conditions.
 

40+0
Enää ei lasketa päiviä - nyt lasketaan tunteja!

Huomenna lentoasemalla oltava klo 7.30. Tänään pakattava kaikki loppuun.Viikonloppuna piti testipakata, vaan suurin osa ajasta meni MaNonin läksiäisten valmisteluihin. Matkalaukut hain kyllä sunnuntaina valmiuteen ja aloin kasata niiden tuntumaan kaikkia listojen mukaisia tavaroita. Vaan osa vaatteista jäi vielä pyykättäväksi ja iso osa muustakin tavaramäärästä tuntui vain ajelehtivan ympäriinsä.

Ranskan AFS:ltä tuli kirje, jossa ohjeistettiin, että matkalaukun maksimipaino on 20 kg (lentoyhtiön 23 kg sijaan) ja että kolme ensimmäistä päivää vaihtarit viettävät Pariisissa - ilman matkalaukkujaan - käsimatkatavaroihin pitää siis pakata tarvittavat vaihtovaatteet, hygieniatuotteet jne. Ihan loogista, että jos kolmisensataa teiniä majoitetaan yhdessä keskuksessa, ehkä ei haluta, että kaikki ensi töikseen availevat kapsäkkinsä... Kolme päivää pärjää loistavasti kevyemmälläkin kantamuksella.

Perheeseen ei myöskään voi olla yhteydessä Pariisin jakson aikana. No, kyllä sen kestää, tuntui vain ensin aika jännältä, mutta loppujen lopuksi loogiselta - jälleen jos 300 teiniä yli 50 eri maasta haluaa alkaa soitella kotiinsa, kun tarkoitus olisi ehtiä tutustua, orientoitua, nähdä kaupunkia...

Majapaikkana on Résidence Internationale de Paris 20. arrondissementissä. Näyttää ihan ok paikalta. Olen muinoin yöpynyt erilaisissa Auberge de Jeunesseissa ja Résidenceissa eri puolilla Ranskaa, vähän sama fiilis tuli tästä talosta. 

Accouchement on siis käynnistymässä...

VIIMEISTÄ VIEDÄÄN...

C’est votre dernière semaine de grossesse, si bébé n’est pas décidé à sortir, on parlera alors de dépassement du terme. Mais pour la plupart d’entre vous, le moment tant attendu aura lieu durant cette semaine 39 de grossesse.

Raskausaikana ei voinut olla varma - tuntui, että kaikkialla hoettiin kannattaa varautua siihen, että pari viikkoa menee yli ja aika käy pitkäksi... Ei mennyt MaNonin kanssa, ei pikkuveljienkään - ja nyt voi olla varma, että lento lähtee täsmälleen päivänä 40+1... Nyt on 39+0. Kahdeksan päivää.

Silloin ei ollut aavistustakaan, onko tulossa une fille ou un garçon. Nyt tiedän, että lähdössä on yksi tyttö. Se näkyy mm. mukaan pakattavissa tavaroissa: Suoristusrauta, meikkejä, menkkasiteitä... Mahdollisimman vähän mitään sellaista, mitä voi hankkia perillä. Käsimatkatavaraan pakolliset hygieniatuotteet ja matkalaukkuun vähän lisää, mutta ei mitään jumbosampoopulloja. Vaatteita, kyllä, mutta ei koko garderobia - saa sitten shoppailla Ranskassakin. Neljät kengät: Dr. Martensit, tennarit, ballerinat, lenkkarit - joilla voi siis kunnolla juosta. Korkkarit eivät ole MaNonin juttu: Tyttö on ilmankin mallipituinen. 

Koepakkaus täytyy tehdä sunnuntaina. Listaa on tehty jo vaikka kuinka kauan ja karsittu turhia pois: Jos joku vaate ei ole oikeasti tosi kiva, voi ihan hyvin jäädä kotiin. Olen itse aikoinani reilannut ympäri Eurooppaa puolitoista kuukautta käsimatkatavarkokoisen pakaasin kanssa: Tyyli ja yhdisteltävyys ratkaisee, ei tavaramäärä.

Pakko myöntää, että alkaa tulla viime hetken paniikkia: Mitä kaikkea pitäisi vielä tehdä, jonka olisi voinut hoitaa aiemmin mutta kun vaan ei tullut hoidettua... Tukholman reissu söi osaltaan pelipäiviä, mutta oli ehdottomasti sen arvoinen: Se oli tavallaan harjoituspakkaus. Lisäksi laivalta sai kätevästi  hankittua tuliaisia, jotka saa pakattua matkalaukkuun, ei tarvitse enää Helsinki-Vantaan taxfreessä miettiä. Onneksi suurin osa alkaa siis nyt olla checked: Uusi passi, pankkiasiat, vakuutukset, uusi läppäri, kameraan uusi laturi, akku ja muistikortti, ylimääräinen muistitikku, johon olisi tarkoitus tallentaa kuvia Suomesta...

Albert Camus - L'Etranger
Je n'ai jamais aimé être surpris. Quand il m'arrive quelque chose, je préfère être là. 

 

LIPUTUSTA

Votre grossesse touche à sa fin. Dès votre semaine 38 de grossesse, vous n'allez pas tarder à perdre le bouchon muqueux, ce qui annoncera l'accouchement !

38+0. 14 päivää. Kaksi viikkoa. Tilattiin vihdoin Suomen ja Ranskan liput, MaNon halusi välttämättä mahdollisimman isot, 90x150cm. Niihin pitää kuulemma voida kietoutua ja samoin saada mahtumaan mahdollisimman paljon nimmareita...

Samoin perustettiin lipputehdas: Sommiteltiin A4:lle pienempiä ja isompia, printattiin arkkikaupalla ja sitten vain leikkuri laulamaan! Oikealla tekniikalla niitä kertyi nopeasti iso kasa. 

Yritin etsiä viemisiksi sopivaa seinäkalenteria, mutta tähän aikaan vuodesta ei vielä ole vuodelle 2017  kuin perhe/koululaisversioita - tulikin mieleen, että entä jos tilaisi omista kuvista? Nykyäänhän saa tosi nopeasti vaikka mitä netin kautta, tarvitaan vain kuvat. Niitäkin alkoi koneelta löytyä pienellä etsinnällä ja paljon; vaikeudeksi tuli, mitä ottaa, mitä jättää, mutta sekin saatiin viimein viime yönä lähtemään tilaukseen - ihka oikea, ensimmäinen ja aito Ma(Non) Finlande -kalenteri...

Passi tuli juuri sopivasti keskiviikkona Ärrältä noudettavaksi ja Tukholmaan lähdetään maanantaina illalla ja palataan torstaina aamulla. Sen jälkeen perjantaina MaNon haluaa mennä koulunsa nasutukseen ja perjantaina järjestää kavereilleen läksiäiset... Alkaa tuntua, että turhan moni asia jäänyt loppumetreille!

PILKKUKUUMETTA

À partir de la 37e semaine de grossesse, il est pour vous quasiment impossible de fermer l'oeil de la nuit. Votre gros ventre vous empêche de trouver une position confortable, vous avez tout le temps envie de faire pipi... Bref, vous avez hâte que le jour J arrive. Certaines femmes ressentent aussi des douleurs au niveau pelvien.

Ensimmäinen koulupäivä toisilla, MaNonilla vaan ei. Sen sijaan lähdetään Pasilaan jättämään sormenjälkiä ja nimmari, todistamaan, että kyllä, hän on tyttäreni.

37+0 eli 21 päivää jäljellä. Kolme viikkoa. Vain kolme. Haluaisin käydä vielä hänen kanssaan parin päivän visiitillä Tukholmassa ennen Jour J:tä. En vain tiedä, onnistuuko, tuntuu, että loppukiri alkaa viedä voimia. Itse asiassa muistuu mieleen, että MaNonia odottaessanikin kävin loppumetreillä Tukholmassa; palatessa laivalla tuntui, että jalat ovat kuin pölkyt kaikesta kävelemisestä, oli tosi tönkkö olo. Seuraavana päivänä oli neuvola ja täti oli kauhuissaan: Tämä vauva on niin alhaalla, että olisi voinut syntyä laivaan! No, ei syntynyt vaan joitain viikkoja myöhemmin, laskettua päivää seuraavana.

Haluaisin mennä katsomaan Moderna museetin Yayoi Kusama -näyttelyä ja shoppailemaan vielä viimeisiä pakollisia. Vuonna -99 shoppailin samoin viimeisiä pakollisia: Aivan ihania pieniä vaatteita, sellaisia, joita saattoi silloin löytää vain Tukholmasta, ei Helsingistä. Ne ovat edelleen tallessa, pakattuna aarrelaatikkoon - ne kaikkein pienimmät 50-senttiset, joista moni pelotteli, että jäävät pieniksi hetkessä. Vaan eivät jääneet, tulivat kovaan käyttöön, koska MaNon oli syntyessään pieni, vain vähän päälle kolmikiloinen. Nyt on minua miltei päätä pidempi amatsoni, vaikka neuvolan ennuste oli "ehkä muutaman sentin sinua pidemmäksi kasvaa". Elämän laatu kasvattaa nykynuoret pitkiksi, komeiksi.

Tukholma on edelleen kova sana, mitä tulee shoppailuun. Totta kai jätetään suosiolla osa hankinnoista Ranskaan, esimerkiksi talvitakin mukana raahaaminen tuntuisi älyttömältä, samoin talvikenkien, kun ei ole oikein tarkkaa mielikuvaa, mitä talvi tarkoittaa paikkakunnalla Brive. Onneksi koulumatkan varrella on myös Sephora... Mutta Tukholmassa nyt vain on muutamia liikkeitä, joista varmasti löytyy oman maun mukaisia JA kokoisia vaatteita. Ranskassa voi joutua tyylivalinnat koetukselle uudessa ympäristössä ja pitkälle, iso- mutta kapeajalkaiselle skandinaaville ei välttämättä ole tarjolla laajaa valikoimaa, ei ainakaan pienen kaupungin kaupoissa.

On myös jännä nähdä, miten ympäristö vaikuttaa: Miten ranskalaiset lukiolaistytöt pukeutuvat? Muistuu mieleen yhden AFS-valmennuksen lattari-vaihtarin kuvailu: Tytöt eivät meikanneet, kouluun laitettiin aina hame ja hiukset kiinni... Teinit ovat käsittämättömän laumasieluisia, niin paljon kuin yrittävätkin selittää omaa erityisyyttään.

Sempé-Goscinny – Le petit Nicolas
Maman m’a fait baigner, peigner, elle m’a dit de mettre le costume bleu marine, celui qui a des plis au pantalon, la chemise blanche en soie et la cravate à pois. J’étais habillé comme pour le mariage de ma cousine Elvire, la fois où j’ai été malade après le repas.

JAKSAA, JAKSAA...?

Votre ventre est désormais très proéminent, votre dos vous fait souffrir... Vous allez passer votre dernière visite prénatale durant laquelle le médecin va vérifier la bonne croissance de votre bébé et sa position. Bébé peut désormais arriver à tout moment. Assurez-vous d'avoir préparé votre valise pour la maternité.

36+0 eli enää 28 päivää jäljellä...

Hirveä väsymys: eka työviikko oman jälkeen ja jalat kramppaa työmatkapyöräilystä, illalla ei tahdo millään nukahtaa ja aamulla ei vastaavasti saa nukkua riittävän pitkään...

Maanantaina edistettiin vihdoin pakollisia papereita: MaNon kampaaajalle, sen jälkeen passikuvaan ja ajanvaraus Pasilaan. Vasta ensi viikon torstaina tosin pääsee jättämään sormenjäljet ja nimmarin, mutta eiköhän se riitä vaikka lomakausi eli ruuhkaa riitttää edelleen.

Eurooppalainen sairasvakuutuskorrtti tuli tiistaina, eilen ladattiin KELAn sähköinen lomake ja tänään hain postista muuttoilmoituspaperit. Onneksi AFS meilasi jo aikoja sitten selkeät ohjeet, mitä ja mistä - on ollut vain omaa saamattomuutta jättää ne viime hetkeen...

Vaan niin tein aikoinaan äitysavustusanomusten ja muiden vastaavien papereiden ja hankintojen kanssa: olin jotenkin taikauskoinenkin: JOS jotain sattuu, ei ainakaan ole vaunut valmiina ja pienen peti pedattuna vastaanottamaan ei mitään...

Albert Camus - L'Etranger
Je n'étais pas trop malheureux. Toute la question, encore une fois, était de tuer le temps. J'ai fini par ne plus m'ennuyer du tout à partir de l'instant où j'ai appris à me souvenir. 

KIRJE

Vous voilà arrivé dans votre neuvième et dernier mois de grossesse. Bébé commence à manquer de place et peut vous le faire savoir par quelques coups de pied. Il perçoit de plus en plus le monde qui l'entoure et attend déjà de vous rencontrer. Un peu de patience à tous les deux !

Viisi viikkoa, kolmekymmentäviisi päivää. Perheelle MaNon meilasi joitain päiviä sitten vastauksen, että haluaisi osallistua nykytanssiin ja jazziin, mikäli mahdollista.
Myös AFS:n Corrèzen tiimiltä tuli kirje:

Bonjour Aleksandar, Anastasia, Anna, Bhuthip, Davide, Giuseppe, Kei, Natalia, Nora, Sarah, Rowan, MaNon, Viktorria & Zhuoxuan! 

Dans quelques semaines vous allez tous arriver en France et surtout en Corrèze, au cœur de notre beau pays. Nous vous avons préparé une lettre explicative (en anglais pour plus de facilité pour ceux qui ne sont pas encore à l'aise en français) afin de vous aider à préparer votre arrivée. Prenez le soin de bien la lire, voire de l'imprimer pour l'avoir avec vous pendant votre voyage. 

Vous avez sans doute déjà vu avec votre famille ce qu'il faut mettre dans votre valise, mais n'oubliez pas que vous aurez besoin pour le lycée d'un agenda, de stylos, d'une calculatrice, d'une tenue de sport, d'un maillot de bain et éventuellement de votre instrument de musique. Tout cela peut évidemment s'acheter en France, mais il n'est pas forcément utile d'avoir des choses en double. 

Nous vous demandons également d'amener avec vous un drapeau de votre pays, peu importe son format. 

Retrouvez-nous déjà sur la page Facebook d'AFS Corrèze pour les dernières informations. 

Bon voyage et à très bientôt!
The AFS Corrèze chapter team:
Françoise, Matthieu, Geneviève, Nadine, Christine, Pascal, Yolaine, Virginie, Mathilde & Raphaëlle 

MaNonin ranskalainen sisko on siis mukana alueen AFS-tiimissä loistavaa!
Muut vaihtarit ovat Italiasta, Japanista, Kiinasta, Venäjältä... Nuoria sijoittuu alueella useampaan kouluun, eli ei ole varmuutta, tuleeko välttämättä muita edes samaan kaupunkiin. Kynät ja laskimet, urheiluvaatteet - ja tietenkin: Oman maan lippu! No, MaNon haluaa mukaan myös Ranskan lipun, se nyt ei onneksi paljoa paina... Pitäisi vaan tilata, mutta viimeinen kesälomaviikko laiskottaa!

TUULIA!

Le temps peut vous sembler un peu long... d'autant plus que vous éprouvez une réelle fatigue, vos seins sont douloureux et votre bébé exerce une forte pression sur votre vessie. Cette seamine doit être placée sous le signe du repos et de la relaxation.

Hanko - Hangö - Loma - Sushi. 

MaNonin kanssa kahden kesken - äijät kävivät vetämässä burgereita ja kanakoreja...
Jäljellä enää 42 päivää, joista suurin osa vielä lomaa. Toiset lähtee jo Jenkkeihin, mutta onneksi Ranskaan ei vielä ole kiire. Tottakai myös Nizzan tapahtumat mietityttävät, mutta jos pelkäisi, ei uskaltaisi kuin lukittautua omaan huoneeseensa - ei maailma tule paremmaksi sillä, että sulkee silmänsä !

On yhdessä listattu, mitä kaikkea pitäisi vielä hankkia, mutta merellä kun ollaan, ei paljon passeja anota eikä shoppailutkaan edisty. Ne ehtii kyllä, stadista tai ehkä Tallinnasta, jos siellä palatessa poiketaan. Purjehtiminen on sitä, minne tuulet vie. MaNonin toinen nimi on Pikkutuuli...

AFS:stä on kyselty isäntäperheitä - periaatteessa suhtaudun myönteisesti, mutta juuri nyt, tänä vuonna ei yksinkertaisesti onnistu, aivan liian paljon muita sitoumuksia, jotka pilaisivat mahdollisen isännöinnin/äidinnöinnin.

Muistelen omia aiempia ulkomaisia vieraitamme... Fiona, Evelyn, Yuma, Luana... Kaikilta on oppinut paljon !

Françoise Sagan - Bonjour tristesse 
Vous pensez peu au futur, n’est-ce pas ? C’est le privilège de la jeunesse.
  

YOU NAME IT!

Enceinte depuis 33 semaines, vous êtes à présent en congé maternité et pouvez pleinement vous consacrer à vous et à votre futur bébé. Votre ventre bien rond peut désormais vous gêner pour trouver une position confortable. 
  

Mikä on nimi? Jonkun käsitys jostain: Brive la Gaillarde ! Brive Uljas !

1341 alkaneen kaupunkilinoituksen rakentamisen ansiosta Brive sai lisänimekseen  « gaillarde »

MaNon pääsee siis syyskuussa uljaaseen kaupunkiin.

  

Aix-en-Provencessa huomio kiinnittyi samaan kuin Nizzassa: Kaduilla, aukioilla on uusia ja vanhoja nimiä eli myös kylttejä ; vanhat yleensä ranskan lisäksi myös oksitaaninkielisinä:

Vanha Arkkipiispanaukio - Placo de l´Arcevescat / Place de L´Archeveche on nykyään Vastarintaliikkeen marttyyrien aukio.

Helsingissäkin voitaisiin kyltittää Henrikin Läntiskatu / Henrikin Itäkatu / Heikinkatu (Mannerheimintie) - Nikolainkatu (Snellmaninkatu) - Antinkatu (Lönnrotinkatu) - Konstantininkatu (Meritullinkatu) - Vladimirinkatu (Kalevankatu)...

Nimi kertoo aina siitä, kuka pitää valtaa ja siitä, mitä asioita tämä vallanpitäjä arvostaa.


Vanhemmat antavat lapselleen nimen. Pikku Mikael Oliver Alexander sai kolme viikkoa sitten nimen, jota hänen vanhempansa pitävät parhaana mahdollisena.  Hyvä nimi.

Muistan, kuinka jo alakoululaisena rakastin kulkea hautausmailla lukemassa kivistä ja risteistä nimiä. Ehkä se osin liittyi siihen, että oma nimeni on varsin harvinainen ; maistelin äänteitä ja mietin, miten omat lapseni haluaisin nimetä. Sittemmin kehitin lemmikeilleni mitä mielikuvituksellisimpia nimisarjoja parfyymeista eksoottisiin erikoisuuksiin.

Ensimmäisellä matkallani Pariisiin minuun teki voimakkaan vaikutuksen metroasemat ja kadunnimet:
Place Stalingrad ! Boulevard Sebastopol ! Solférino !
Oberkampf ! Pyramides ! Mabillon ! Bir Hakeim !
Charles de Gaulle – Étoile ! Châtelet ! Franklin D. Roosevelt !
En osannut silloin ranskaa, mutta nimet ovat universaaleja: Taistelukenttiä, bosseja ja jotain jännittävää, josta ei ollut oikein varma... Nimiä, joita oli kuullut, mutta joita ei kuitenkaan osannut oikein yhdistää mihinkään.

Mielikuvitusharjoituksissa, kirjoittaessa, olen kehittänyt erilaisia hahmoja ja nimiä. Silloin voi leikkiä, härnätä, kehitellä... Kun lapselleen miettii nimeä, haluaa sen kaikkein parhaan, sopivimman, rakkaimman. Silti, aivan samalla tavalla kuin kadut, myös ihmiset voivat vaihtaa nimeä: Minäkin mietin joskus lapsena, pitäisikö minun vaihtaa nimeni tai ottaa edes toinen etunimi- minulla on yksi, koska vanhempieni mielestä yksi hyvä nimi riittää... Serkkuni otti käyttöönsä toisen etunimensä joskus teini-ikäisenä - oli liian monta samannimistä yhdellä luokalla. En välttämättä pidä nimestäni, mutta en osaa olla joku muukaan. Myös lapseni, joilla ei ole trendinimiä, ovat alkaneet - ehkä - arvostaa sitä, että oma nimi on yksilöllinen. Tai sitten he vaihtavat nimensä joskus? Kun hallitsija vaihtuu.


Simone de Beauvoir - Mémoires d'une jeune fille rangée
J'aimerai le jour où un homme me subjuguera par son intelligence, sa culture et son autorité. 
 

ULKOKUVIA

Vous avez l'impression que votre ventre va "exploser" ! Votre centre de gravité a beaucoup bougé, ce qui peut vous causer quelques pertes d'équilibre. Attention donc. Bébé continue de se préparer au grand jour, sa peau devient rose, il commence à être pôtelé et est déjà impatient de connaître vos baisers.

32 viikkoa kasassa, 8 viikkoa eli 56 päivää jäljellä. Lomakausi alkanut ; MaNon ei palaa enää tänä vuonna kouluun Suomessa ...  

Sen kunniaksi käytiin sunnuntaina kesäkino Engelissä katsomassa Julie Delpyn leffaa Lolo:
Aamupäivä oli ollut aurinkoisen hikinen ja iltapäivällä alkoi sade - jännitin, tuleeko ulkoilmaleffasta mitään... Onneksi sää suosi ja ilta oli oikein ihanteellinen; chocolat chaud ja Sofiankadun sisäpihan intiimi ympäristö, kourallinen katsojia - parfait! Leffa? No joo, kepeä romanttinen komedia, vähän liiankin arvattava juoni, mutta ihan ok... Tuntui vain vaikealta keskittyä dialogiin, mutta yhden uuden sanan opin, sellaisen, jota en tässä viitsi toistaa...

Maantaina illalla AFS:n yhteyshenkilö tuli kotikäynnille: Oli tosi hyvä saada kysellä todella konkreettisia juttuja pankkiasioista puhelimeen, koulunkäynnistä kotioloihin, mukaan otettavista tavaroista, matkustamisesta maassa, paluusta Suomeen... Henkilö, joka ihan oikeasti itse on ollut samassa maassa tietää ihan eri lailla asioita: Mitä kannattaa tehdä, mihin kannattaa varautua, mistä ei kannata hermostua ! Kliseisesti: Tuli taas fiilis, että lähtö on lähellä, valmistelut pitää kohta viedä loppusuoralle...

Sempé-Goscinny – Les Vacances du petit Nicolas 
De l'hôtel Beau-Rivage, on a vue sur la mer, quand on se met debout sur le bord de la baignoire, et il faut faire attention de ne pas glisser. Quand il fait beau, et si on n'a pas glissé, on distingue très nettement la mystérieuse île des Embruns, où, d'après une brochure éditée par le Syndicat d'Initiative, le Masque de Fer a failli être emprisonné. On peut visiter le cachot qu'il aurait occupé, et acheter des souvenirs à la buvette. 

LINJAUKSIA

Vous arrivez à votre semaine 31 de grossesse et Bébé se positionne pour sortir, genoux repliés, bras et jambes croisés…

Sana règle on hauska: Se tarkoittaa sekä viivainta että sääntöä. Tavallaanhan ne ovat sama asia. Ja henkilökohtaisesti nimetyt viivaimet ovat aina hauskoja vakiotuliaisia...

Vaan ei aikaakaan, kun MaNon on oikeasti ranskalainen (pikku) koululainen, jonka täytyy oppia kirjoittamaan mustekynällä (!) siistejä muistiinpanoja opettajan sanelusta - niin ainakin monet vaihtarit blogeissaan kertovat...

Paljon muutakin on ranskalaissa kouluissa erilaista - hyvä niin, oppia näkemään oppimista ja opiskelua ihan uudesta näkökulmasta. Varmasti myös raskasta, aivan kuin ekaluokkalaisilla, joiden pitää jaksaa keskittyä istumaan pulpetissa, kuuntelemaan ja noudattamaan sääntöjä...



AFS:n yhteyshenkilökin on tulossa ensi viikolla kotikäynnille, juttelemaan kaikesta vaihtoon liittyvästä: Olisi varmaan hyvä kerätä etukäteen vähän listaa kaikista niistä kysymyksistä, joita tulee aina säännöllisen epäsäännöllisesti mieleen, mutta jotka takuulla unohtaa siinä tilanteessa, jos ei tee sitä listaa!

Sempé-Goscinny – Le petit Nicolas

L’inspecteur s’est approché de la maîtresse et il lui a serré la main. Vous avez toute ma sympathie, Mademoiselle. Jamais, comme aujourd’hui, je ne me suis aperçu à quel point notre métier est un sacerdoce. Continuez! Courage! Bravo! Et il est parti, très vite, avec le directeur. Nous, on l’aime bien, notre maîtresse, mais elle a été drôlement injuste. C’est grâce à nous qu’elle s’est fait féliciter, et elle nous a tous mis en retenue!