Ponnistusvaihe oli pitkä ja kivulias, mutta nyt se on lopulta ohi. Istukkakin - kai - irtautunut.
Viimeinen vuorokausi oli yhtä tuskaa; MaNon olisi mieluummin keskittynyt hörhöilyyn kaverien kanssa kuin pakkaamiseen. Yritin pakottaa systemaattiseen, loogiseen pakkaukseen:
Matkalaukun alaosaan - sinne, missä on pyörät - kengät ja muut painavat, omat vaatteet sileästi toiselle puolelle, tuliaiset nopeasti avattavasti toiselle... Excel-tiedosto, jossa kaikki luetteloitu yksityiskohtaisesti: P = päälle, C = cabin luggageen, R = ruumaan; checked = pakattu... Jonkun mielestä olen ylipedantti. Omasta mielestäni pikkutarkkuuteni ansiosta voin keskittyä matkustaessa olennaiseen, ei tarvitse miettiä, tuliko jotain mukaan, minne, miten mikäkin matchaa... Voi matkustaa paljon keveämmällä kuormalla - tosin punnitus paljasti, että hyvin lähellä 23 kg rajaa oltiin.
Herätys oli kuudelta, taksi tilattiin varttia vaille seitsemän, lapsuudenkaveribästis tuli mukaan ja kentällä oltiin hyvissä ajoin ennen 7.30 aikarajaa. Pari kaveria lisää tuli lähtöhalauksiin - sitkeitä sissejä! AFS:n aina luotettavan ja huolehtivaisen Ullan kanssa vaihdettiin pikaiset kuulumiset - on jännää aikaa, kun syksyllä kuulemma suunnilleen joka perjantai lähtee vaihtareita maailmalle, tänä perjantaina Ecuadoriin, Itävaltaan ja Ranskaan...
Siinä vaiheessa, kun kännykän Finnavia-info näytti
Paris Charles de Gaulle AY 879... Lähtenyt 9:41
oli pakko uskoa, että sinne se meni...
Pariisissa on, NYT. Valmistautuu toivottavasti nukkumaan. Huomenna pitkä päivä, ylihuomenna lähtee kohti Brivea...
Tänään sain myös pikkuveljensä koulusta tiedon, että hänenkin olisi ehkä mahdollisuus päästä viikon vaihto-ohjelmaan, A-ranskanlukijoille suunnattuun. Sehän aikoinaan oli MaNoninkin vaihdon alkukipinä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti