3. KORTTI

"Raskausviikko" 22+0, 126 päivää, sitten MaNonin on määrä lähteä. Vapun aaton aaton aatto. 

Sain vastikään kuulla, että australialainen kirjeenvaihtokaverini - jo yli neljänkymmenen vuoden ajalta(!) - on tulossa Eurooppaan toukokuun lopussa ja pitkästä aikaa pääsee poikkeamaan myös Suomessa! Edelliskerran näimme Pariisissa kolme vuotta sitten, juhlimme hänen syntymäpäiviään, jotka sattuvat olemaan - 14. juillet ! MaNon oli siellä mukanani, samoin myös aikoinaan Nizzassa, juhlimme silloin siellä tyttäreni 10-vuotissynttäreitä... Ja nyt ennen Ranskaan lähtöä he ehtivät vielä nähdä, kolmannen kerran. Olen jo innoissani miettimässä ohjelmaa - ihanaa, että hän tulee alkukesästä, edellisvisiitti oli lokakussa eikä Suomi silloin ollut parhaimmillaan...

On kolmannen kortin aika - Voltaire kiteyttää:  

Olen päättänyt olla onnellinen, koska se on hyväksi terveydelle.

Babeliossa tiedot Voltairesta

#TVOF!

Les prestations de The Voice, la plus belle voix! 

Yhtenä pakollisena viihdykkeenä matkoilla on paikallinen TV: Ajankohtaisohjelmia, tietysti, mutta lisäksi sitä keveämpää sarjaa, mitä milloinkin. Tällä kertaa Aix´ssa tuli katseltua myös Ranskan Voicea:

Équipe de FLORENT PAGNY !  - Équipe de MIKA ! - Équipe de GAROU ! - Équipe de ZAZIE ! 

Jotenkin tuttua... Sama konsepti, eri maa, paljon samaa silti erilaista... Joka maassa on se yksi nainen, se nuori kukko, se vanhaherra...
ja se letkeä nokittelu hyvässä hengessä...
Taitavia laulajia, tietenkin. Ja niitä ehkä ei niin taitavia, mutta jotka ovat muuten vain niin vetoavia, että saavat äänestäjät puolelleen.

Kaksintaistelu! 

Taas otettiin mittaa, kuka on kuka ja kenet valitaan jatkoon.

Tuomarit!

Tunnustan heti, että Ranskan musiikkiskene EI ole minulle tuttu. Wikipedian avulla selvitin, kuka kukin on, vasemmalta oikealle:

Florent Pagny on ranskalainen laulaja ja näyttelijä (1961). On myynyt yli 15 miljoonaa levyä, rockia ja poppia. Ranskan Voicen tuomarina alusta lähtien eli vuodesta 2012. Seurusteli 1988-1991 Vanessa Paradis´n kanssa  - olivat silloin 26 ja 15 ja suhde varsin repivä...

Mika eli Michael Holbrook Penniman, Junior (1983), Beirutissa syntynyt brittiläis-libanonilainen laulaja-lauluntekijä. Poppari, joka asuu nykyään Lontoossa, aiemmin Pariisissa. Ensimmäinen albumi Life in Cartoon Motion myi timattia Ranskassa (eli yli 1 400 000 levyä) ja kaikkiaan on tähän mennessä myynyt lähes 20 miljoonaa, viimeisin meriitti tammikuulta 2016 Ranskassa: platinaa. Voicessa kaudesta 3 alkaen.

Zazie eli Isabelle Marie Anne de Truchis de Varennes (1964) on mannekiini, sittemmin laulaja-lauluntekijä. Ensimmäinen albumi 1992, kaikkiaan yhdeksän studioalbumia, kolme livelevyä, yksi kokoelma. Tunnettu leikittelevästä kielenkäytöstään. Voicessa kaudesta 4.

Garou eli kanadalainen Pierre Garand (1972), laulaja, joka tuli kuuluisaksi näyteltyään Quasimodoa 1998 ensi-iltaan tulleessa musikaalissa Notre-Dame de Paris. Sen jälkeen luonut uraa popparina, ensilevytys Seul vuodelta 2000. Voicen tuomarina 2012-2014 ja jälleen nyt 2016. Se mukava.

Ne punaiset tuolit...

Nyt kaksintaisteluvaiheessa tuolit eivät enää kääntyilleet; tuomaririntama kisasi valtaistuimillaan rinta rinnan.

Zazien vuoro kommentoida...

Zazie maisteli sanojaan ja tuomariston ainoana naisena antoi mielikuvan hillityn harkitusta pehmeydestä, jonka takana oli kuitenkin tiukka professionnelle.

... ja Mika´n

MIKA L´AVENTURIER! huusi ruutu. Suomalaisesta MIKA tuntuu hassulta, mutta itse tuomari sopivan särmikkäältä: Tyypillä oli trendikäs, tosi hauska vaatetus, yritin ottaa kuvia, mutta valitettavasti ei oikein onnistunut. Huomaa kuitenkin ympäri pikkutakkia viritetyt "hihamerkit"...



Ranskan Voice on edellen käynnissä, netistä voi seurailla missä mennään:
http://www.tf1.fr/tf1/the-voice/
mutta Suomi sai perjantaina uuden loistavan Voice of Finlandin: 

Onnea Suvi, todellakin ansaitsit voittosi!

http://www.nelonen.fi/ohjelmat/the-voice-of-finland/2109832-tvof-voittaja-suvi-akermanin-ensimmainen-musavideo-on-tassa---katso

 

ANNA SEN SOIDA!

Aurinkoinen päivä Marseillen vanhassa satamassa 26.3.2016 - katso video:

https://www.youtube.com/watch?v=ql-QvT9eSMY

Suu messingillä...

Totuuden torvet ja fanit

Marcel Pagnol - Marius
César : [...] Tu mets un tiers de curaçao. Fais attention : un tout petit tiers...Bon, Un tiers de citron. Tu vois, Un BON tiers de Picon. Tu vois. Et alors, un GRAND tiers d'eau.
Marius : Et ça fait quatre tiers.
César : Et alors ? [il boit une gorgée du mélange]
Marius : Dans un verre, il n'y a que trois tiers.
César : Mais, imbécile, ça dépend de la grosseur des tiers !

MARSEILLEN POIKA

Pienen siskonpojanpojan syntymän kunniaksi:

Kesäkuussa 1977 MTV näytti italialaisen kolmiosaisen sarjan Marseillen poika - Il Marsigliesi (1975): Sisialainen, marseillelainen ja napolilainen jengi taistelivat vallasta. Tunnelma on jälkikäteen katsottuna hyvin samantyyppinen kuin toisessa 70-luvun suosikissani, Carlos Sauran leffassa Korppi sylissä - Cría cuervos. Toinen mielleyhtymä Marseillesta on tietenkin Marcel Pagnolin Marius...  

Maaliskuun lopulla kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Marseillessa - Aix-en-Provencesta sinne on vain puolen tunnin bussimatka. Iso kaupunki, pieniä ja isompia poikia... Meri ja satama olennaisena osana kaupunkia ja kaupunkikuvaa. Marseille ei ole Pariisi - tyylikäs tai kaunis hallintokaupunki. Se on komea ja rujo ja rujoudessaan kiehtova ja vähän pelottava.

Olen aina tuntenut vetoa eläviin seiniin. En pidä graffiteista, jos niillä tarkoitetaan suhrattuja ja itsetarkoituksellisen kissanpissamaisesti reviirimerkattuja bombauksia. Erityisesti arvotalojen - joihin lasken kaikki arkkitehtien harkitusti suunnittelemat rakennukset - julkisivujen sprayaus saa minut aggressiiviseksi. Niissä ei ole mitään ideaa eivätkä ne yleensä vaadi kummoisia taitoja.

Vaan nämä...! 

Sen sijaan en voi olla kuvaamatta niitä lukemattomia maalauksia, joita näkee pääasiassa muualla kuin Suomessa, sekalaisissa sekundäärisissä seinissä, ovissa, hylätyissä rakennuksissa: Niissä on sellaista eläimellistä dynamiikkaa, johon pikkunipertäjät eivät pysty.

Marseillessa mieleen tuli koko kuvasto, kaikki ne pojat...

...ja tyttö! 

Huomenna onkin pitkästä aikaa jotain vaihtoon ihan konkreettisesti liittyvää: AFS:n valmennustilaisuus vaihtareille JA vanhemmille Porthaniassa - hyvä aika ja paikka! Mielenkiintoista nähdä, minkälaista jengiä siellä on - hyvinkin todennäköisesti vanhempia, jotka itse ovat aikoinaan olleet vaihtareina...

Marcel Pagnol - Marius
Résumé : 
Le port de Marseille, dans les années vingt. Marius, le fils de César, patron du bar de la Marine, est partagé entre son amour pour Fanny la petite marchande de coquillages, et son désir de prendre la ruer, de parcourir le monde... Lorsque Marcel Pagnol, en 1929, fait représenter Marius sur une scène parisienne, sans doute ne se doute-t-il pas que ses personnages deviendront aussi célèbres qu'Harpagon ou monsieur Jourdain. 

POIKA!

C'est un garçon!

...ja minä olen nyt ISOtäti! Pieni poika syntyi aamuyöllä 14.4.2016

Bravo pour ce petit ange ! 
Un petit garçon c'est de la vaisselle cassée et un salon en désordre mais c'est aussi une maison chaleureuse pleine de rires et de joies ! Félicitations pour vous  !

 

2. KORTTI

Dès la vingtième semaine de grossesse, vous ressentez de plus en plus précisément les mouvements de Bébé
 

Puoliväli eli  "raskausviikko" 20+0, 140 päivää jäljellä... Kevät toi valon - ihanaa - ja näkyviin kaiken talven aikana kertyneen pölyn ja lian - pitäisi jaksaa siivota, mutta mieluummin haluaisi ulkoilla tai tehdä jotain muuta kivaa!

Mistä minä saisin äidin tai vaimon, joka hoitaisi ikävät asiat puolestani?
Äitinne ei ole töissä täällä, olkaa ystävällinen ja (järjestäkää) siivotkaa itse toimistonne!

Sempé-Goscinny – Le petit Nicolas
Nous sommes tous restés la bouche ouverte. C'était la première fois que nous entendions la maîtresse punir le directeur.

FAIJA

No nyt on Viivistä ja Wagneristakin tullut hostperhe! Tuskin maltan odottaa Carmenin seuraavia vaiheita...


Sempé-Goscinny – Le petit Nicolas
Les papas, c'est toujours pareil, ils font les guignols, et, si on ne fait pas attention, ils cassent les vélos et ils se font mal. 

ELÄVIÄ KUVIA

Pour immortaliser sa grossesse, une artiste argentine photographie sa grossesse mois par mois. Elle a réalisé chaque mois un cliché de son bidon qui pousse jusqu'à la naissance de bébé.

Muinoin Helsingissä oli mahdollista nähdä leffoja useammassa pikkuteatterissa. Televisiostakin tuntui tulevan nykyistä paljon enemmän ranskalaisleffoja.

Kun elokuvissa on oikeasti aikakausi  - oli se sitten kuusi-, seitsemän-, kahdeksan- tai mitä tahansa kymmenlukua - se näkyy eikä yritä olla mitään jälkikäteen laastaroitua tai ei-kenenkäänaikaa...

Jälkikäteen, kerättyäni suosikkejani huomaan niitä yhdistävät tekijät: 1. Ne ovat tilallisia - niissä on ympäristö ja rakennuksia, jotka kiehtovat: Jotain modernia, jotain vanhaa, jotain jota ei ole perusamerikkalaisleffoissa. 2. Niissä on naisia, jotka ärsyttävät, mutta ovat sopivan itsenäisiä ja ulkonäöltään mieleenjääviä - ei "kauniita" - ja vastapainona parhaimmillaan miehiä, joissa on särmää mutta myös heikkoutta, inhimillisyyttä.

---

Jean-Luc Godard 

Tietenkin À bout de souffle, Pierrot le fou, Bande à part... lukemattomia loistavia leffoja. Kaikesta huolimatta oma ehdoton suosikkini on Le Mépris (1963): Siihen on kaksi syytä -  BB ja Villa Malaparte - kumpaakin on vain pakko katsoa...

---

Éric Rohmer

Jälleen monia yhä uudelleen katsomisen arvoisia: Pauline à la plage, L´ami de mon amie, Le genou de Claire...
Ehdoton kasariklassikko on Les Nuits de la pleine lune (1984) ja Pascale Ogier sen tähti, itse asiassa roolissaan varsin ärsyttävä egoisti, mutta juuri siksi niin kiinnostava. Sitä paitsi minä haluaisin itselleni sen mustan mekon, jossa on ne vetskariolkapäät...

---

François Truffaut

La Mariée était en noir (1968 ) on leffa jonka näin ensimmäistä kertaa joskus lapsena TV:stä... Silloin jo minuun teki vaikutuksen SE talo ja SE parveke...! Puhumattakaan Jeanne Moreausta.

La Nuit américaine (1973) - toinen balcon, mutta hyvin erilainen: Seiskytluvun kuvausryhmä ja pahviparveke... herkullinen kontrasti, joka on viety läpi elokuvan.
Vähän liian simppeli ollakseen klassikko, mutta silti kiehtova, aikakaudesta johtuen?

---

L´Homme de Rio (1964) hakkaa mennen tullen indianajonesit hauskuudellaan, vauhdikkuudellaan, kiitos Jean-Paul Belmondon mutta myös Brazil on ympäristönä aika käsittämätön ja Pariisistahan se kaikki alkoi... Eikä Françoise Dorléac ole ollenkaan huono taisteluparina. Tämän videon onnistuin tilaamaan netistä, oli pakko saada teinivuosien suosikki...

---

Les Amours imaginaires (2010) on kanadalaisen Xavier Dolanin ohjaama ja näyttelemä -  pitkästä aikaa oikeassa teatterissa nautittu (onneksi on Orion!) ranskankielinen leffa, joka jäi mieleen kiitos omaperäisen otteen - juuri niin pateettinen, melodramaattinen, visuaalinen, hengästyttävä... Kävimme katsomassa sen yhdessä MaNonin kanssa, hänelle se ei oikein auennut, ehkä joskus myöhemmin...

---

Agnès Vardan Sans toit ni loi (1985) oli leffa, josta oli isoja juttuja silloin, kun muinoin reilasin ja hankin matkalukemisiksi lehtiä kuten 20ans, marie claire, Elle... - Sandrine Bonnaire! En ole ikinä nähnyt tätä isolla kankaalla ja nyt kun Orioniin vihdoin tuli Varda-sarja, niin epäonnekseni tämä tietysti osui juuri siihen viikonloppuun, kun itse olin Ranskassa. Yritin metsästää sitä kompensaationa FNACista, vaan sekään ei onnistunut, harmittaa!



Marguerite Duras – L'amant
De temps en temps ma mère décrète : demain on va chez le photographe. Elle se plaint du prix mais elle fait quand même les frais des photos de famille. Les photos, on les regarde, on ne se regarde pas mais on regarde les photographies, chacun séparément, sans un mot de commen¬taire, mais on les regarde, on se voit.

 

1. KORTTI

 

Odotus on edennyt "raskausviikkoon" 19+0 eli enää on 147 päivää MaNonin lähtöön; ollaan siis viikkoa vaille puolivälissä. Kesän alkuunkin on vain pari kuukautta - kliseisesti aika on kulunut toisaalta todella nopeasti, toisaalta madellen. Suuri yllätys oli, kun tieto isäntäperheestä tuli jo, sitä pitää vielä sulatella...

Vasta päättyneellä matkalla Provenceen tuli jälleen kerättyä erinäisiä postikortteja, joita tulen postailemaan "välipaloina". Itse nautin paitsi korteista - sekä vanhoista mustavalkoisista maisemavalokuvista että sanonnoista ja "kylteistä" - myös niistä paperipusseista, joihin ne pakattiin: Hauskoja logoja, tyylikästä grafiikkaa, sanontoja, piirroksia... Onneksi ne ovat niin pieniä ja keveitä, että sai sujuvasti sujautettua mukaan muuten painaviin matkatavaroihin!

Tälle kerralle valitsin Coletten viisauden - joka tuntuu sopivan todella monelaisiin tilanteisiin... (vapaa käännös: Tehkää tyhmyyksiä, mutta tehkää ne suuresti innostuneina.)

Babeliossa tiedot Colettesta

LYHYESTI: BRIVE!

Isäntäperhetieto tuli - jo nyt!
 

En ollut uskoa, kun mies soitti, että sähköpostiin oli tullut tieto... eihän se ikinä tule ennen kesää ja silloinkin saa odottaa ja odottaa ja odottaa... Vähän sama juttu kuin aikoinaan MaNon vatassani: KAIKKI hokivat, että varaudu, pari viikkoa menee yli ja kyllästyt koko odotukseen ja joka aamu mietit, että miten saisi ajan kulumaan - mukaan lukien äitiysneuvolan täti, jonka luona kävin laskettuna päivänä, 40+0. Ja minä suunnittelin lähteväni aamulla lautatarhalle hakemaan materiaalia, että saisin rakennettua keittiöön hyllyn...

Vaan EI: Manon päätti syntyä 40+1, ilman mitään varoitusta, tosi aikaisin aamusta - eli sain muuttaa kaikki sen päivän - ja kaikkien sen jälkeisten päivien hienot suunnitelmani "kulutella aikaa"...

Brive-la-Gaillard - tai lyhyesti: Brive

 

Kaupunki on Massif centralin  eli Ranskan keskiylängön länsireunalla, Limousinin hallintoalueella Corrèzen departementissa - jonka niminen joki rajaa kaupungin pohjoisosaa. 1100- ja 1300-1400 luvuilla rakennetut muurit, sittemmin bulevardeiksi muunnetut, kiertävät sen kehäänsä. Ytimessä on 400-luvulla rakennettu Saint-Martin-l'Espagnol -kirkko.

Pikkukaupunki, vain noin 50 000 asukasta. Tosi kivalta tuntuva perhe - josta lisää toisella kertaa... HUUUUUU - tämä on PAAAAALJON spookympaa kuin mitkään Hullut Päivät!

KIRJAAMISTA

Tämän blogin yhtenä jujuna olen yrittänyt juoksuttaa ranskankielisiä lainauksia monelaisista vuosien varrella luetuista romaaneista. Alkuun kaivelin kirjoja hyllystäni, yritin löytää sopivan sitaatin ja löydettyäni käyvän näpyttelin sen tähän blogiin.
Jonkin aikaa sujui mukavasti, mutta sitten en millään onnistunut löytämään Le Petit Princea kirjakaapistani: Pokkari on kadonnut jonnekin sen uumeniin; päätin etsiä haluamani netistä. Löytyi helposti, kirjahan on kyllästymiseen asti lainattu, mutta samalla löytyi myös jotain muuta:  Babelio!

Loistava sivusto, josta löytää vaikka mitä, kannattaa ehdottomasti testata, navigoi ja nauti:
Découvrir

• Livres
• Auteurs
• Citations 

Silti FNAC tulee edelleen olemaan yksi vakiokäyntikohteista, oli kaupunki Ranskassa mikä vain: Kirjojen lisäksi yritän metsästää myös videoita. Pääasiassa niitä, joita olen joskus muinoin nähnyt, silloin kun TV:ssä vielä näytettiin ranskalaisia laatuelokuvia ja stadissa oli Nordia ja Andorra eli leffateattereita eikä multiplex-elämyskeskuksia. Niistä lisää toisella kertaa...

Muutama kirjavinkki

 

Françoise Sagan - Bonjour tristesse 

18-vuotiaana kirjoitettu esikoisteos, Paul Éluardin runon mukaan nimetty, ranskalaiset kirjallisuuspiirit hätkäyttänyt - jopa kirjailijanimi on Proustilta lainattu...
17-vuotias Cécile kesälomalla, Côte d'Azur, leski-isä ja tämän naiskuviot, poikaystäväkandidaatti... nuoruuden oikuttelua ja tunteita, vähän ärsyttävää mutta aikoinaan skandaali.
Mainio luettava, sopivalla asenteella. Yritän luetuttaa tämän myös MaNonilla ennen hänen Ranskaan lähtöään.

Simone de Beavoir - Les belles images

Luin tämän teoksen ensimmäistä kertaa Hopeapeili-lehden jatkokertomuksena teini-ikäisenä, mökillä. Lehdet ovat vuodelta 1969 (olen myöhemmin onnistunut löytämään muutaman arkistoihini...) eli varsin tuore, hyvin valittu jatkis aikoinaan - alkuteos on vuodelta 1966. Juttu jäi kaivelemaan mieleen pitkäksi aikaa ja ranskankielinen pokkari tarttui mukaani jollain matkalla. En kyllä pidä tästä kannesta eli liitän mukaan myös yhden Ib Thanningin piirroksen (desolée, skannaus aika röpö...); mielestäni hänen kuvituksensa oli todella onnistunut, ajanhenkinen, sopi loistavasti tarinan ytimeen:

"Kauniit kuvat" kertoo ei enää ihan nuoresta naisesta, kahden tytön äidistä; hyvin paljas, uskottava,  "kaikki on hyvin", mutta silti jotenkin vain ei... Sekä oma tytär että isän avovaimo pakottavat avaamaan silmät, näkemään jotain mitä ei ehkä haluaisi. 

Minuun vetoaa kuusikymmenlukua kuvaava, modernia naiseutta etsivä näkökulma, joka saa miettimään mutta ei ole liian raskas; omaelämäkerrallisia de Beauvoireja
ehkä helpompi, vaikka samoja teemoja käsitteleekin.



Sempé-Goscinny - Le petit Nicolas

Loppuun vielä ranskanlukijoiden "pakollinen" opus. Hauskinta on, että mitä vanhempana tämän lukee, sitä enemmän naurattaa? Ja kun lukee ranskaksi, saa samalla hyvää harjoitusta, mutta teksti ei ole liian vaikeaa. Jatko-osiakin löytyy: kesälomaileva Nikke, lomalta palaava Nikke, Nikke kavereineen, Nikke nenineen...







Simone de Beauvoir – Les belles images  
Élever un enfant, ce n’est pas en faire une belle image