MARSEILLEN POIKA

Pienen siskonpojanpojan syntymän kunniaksi:

Kesäkuussa 1977 MTV näytti italialaisen kolmiosaisen sarjan Marseillen poika - Il Marsigliesi (1975): Sisialainen, marseillelainen ja napolilainen jengi taistelivat vallasta. Tunnelma on jälkikäteen katsottuna hyvin samantyyppinen kuin toisessa 70-luvun suosikissani, Carlos Sauran leffassa Korppi sylissä - Cría cuervos. Toinen mielleyhtymä Marseillesta on tietenkin Marcel Pagnolin Marius...  

Maaliskuun lopulla kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Marseillessa - Aix-en-Provencesta sinne on vain puolen tunnin bussimatka. Iso kaupunki, pieniä ja isompia poikia... Meri ja satama olennaisena osana kaupunkia ja kaupunkikuvaa. Marseille ei ole Pariisi - tyylikäs tai kaunis hallintokaupunki. Se on komea ja rujo ja rujoudessaan kiehtova ja vähän pelottava.

Olen aina tuntenut vetoa eläviin seiniin. En pidä graffiteista, jos niillä tarkoitetaan suhrattuja ja itsetarkoituksellisen kissanpissamaisesti reviirimerkattuja bombauksia. Erityisesti arvotalojen - joihin lasken kaikki arkkitehtien harkitusti suunnittelemat rakennukset - julkisivujen sprayaus saa minut aggressiiviseksi. Niissä ei ole mitään ideaa eivätkä ne yleensä vaadi kummoisia taitoja.

Vaan nämä...! 

Sen sijaan en voi olla kuvaamatta niitä lukemattomia maalauksia, joita näkee pääasiassa muualla kuin Suomessa, sekalaisissa sekundäärisissä seinissä, ovissa, hylätyissä rakennuksissa: Niissä on sellaista eläimellistä dynamiikkaa, johon pikkunipertäjät eivät pysty.

Marseillessa mieleen tuli koko kuvasto, kaikki ne pojat...

...ja tyttö! 

Huomenna onkin pitkästä aikaa jotain vaihtoon ihan konkreettisesti liittyvää: AFS:n valmennustilaisuus vaihtareille JA vanhemmille Porthaniassa - hyvä aika ja paikka! Mielenkiintoista nähdä, minkälaista jengiä siellä on - hyvinkin todennäköisesti vanhempia, jotka itse ovat aikoinaan olleet vaihtareina...

Marcel Pagnol - Marius
Résumé : 
Le port de Marseille, dans les années vingt. Marius, le fils de César, patron du bar de la Marine, est partagé entre son amour pour Fanny la petite marchande de coquillages, et son désir de prendre la ruer, de parcourir le monde... Lorsque Marcel Pagnol, en 1929, fait représenter Marius sur une scène parisienne, sans doute ne se doute-t-il pas que ses personnages deviendront aussi célèbres qu'Harpagon ou monsieur Jourdain.