R.I.P. - Johnny Hallyday

15.6.1943-6.12.2017

 

Noir c'est noir

 

Radio Nostalgie luukuttaa Johnnya taukoamatta.

Yksi aikakausi on ohi.

AU REVOIR

Tasan vuosi sitten jännäiltiin lähtötunnelmissa lentokentällä. Nyt tuntuu, että siitä on ikuisuus. Paljon ja ei mitään muuttunut. Jälkikäteen miettien en ole oikein varma, voinko suositella vaihtariutta. Jostain syystä siitä on tullut ärsyttävän päällekäyvä ilmiö, trendi, joka saa lukemattomat teinit hysteerisiksi, hypetys on aivan yletöntä: Upeeta, ihanaa, mieletöntä - blogipostauksia, instakuvia, kilpavarustelua...
Sitä kirvelevämmältä tuntuu kaikki ne arkiset pikku vastoinkäymiset, joita vuosi vääjäämättä sisältää. Sekä isot ongelmat, joita ei kaikkia saada ratkaistua ja jotka kummittelevat vielä pitkään.
Mukaanlukien kotiinpaluun: Kun kaikki entinen on vähän vierasta, vanhat kaverit löytäneet uusia juttuja ja oma maailmankuva muuttunut.
18-vee-synttäreihin on vielä pari kuukautta. Sitten valmis aikuinen? Kyllä ja ei. Ainakin viimeiset kaksitoista kuukautta ovat opettaneet paljon, ehkä liiankin.

Françoise Hardy - Tous les garçons et les filles  

Tous les garçons et les filles de mon âge

Se promènent dans la rue deux par deux,

Tous les garçons et les filles de mon âge

Savent bien ce que see'est d'être heureux,

Et les yeux dans les yeux, et la main dans la main,

Ils s'en vont amoureux sans peur du lendemain.

Oui mais moi, je vais seule par les rues, l'âme en peine,

Oui mais moi, je vais seule, car personne ne m'aime.

JOYEUSE FÊTE DES MÈRES

My Mama was not a Rolling Stone

Ranskassa vietetään tänä sunnuntaina äitienpäivää. Outoa, kun kotona on tällä hetkellä vain 13v kuopus; keskimmäinenkin on tällä hetkellä koulunsa kanssa matkalla: Lensivät ensin Geneveen Sveitsiin, jatkoivat sieltä isäntäperheisiin Grenobleen Ranskaan ja tämän viikonlopun on poika saanut viettää Orangessa - 30 asteen helteessä, maatilalla, uima-altaalla, suuren suvun ympäröimänä, roomalaisen teatterin spektaakkeleissa ja ties missä... Vaikka alkuun oli aika vastahakoinen koko lähtöön, on joutunut toteamaan jo parin päivän jälkeen, että kyllä kannatti! Erityisesti, kun Suomen kevät/kesä on tänä vuonna ollut mitä on...
  

Ma...Ma...Ma...carons...

Sain kyllä itsekin vähän aikaa sitten nauttia monista Ranskan herkuista, mutta pääasiassa kyseessä oli työmatka eli stressiä enemmän kuin rentoutusta. Silti jo pelkästään kaikki visuaalisuus teki hyvää, kuvia otin mielialan mukaan enemmän tai vähemmän, milloin mistäkin. Kun periaatteessa omistaa jo liikaa ja pitäisi ennemminkin karsia kuin hankkia lisää. Satsata laatuun, ei määrään. Mikä ei ole ollenkaan helppoa. Erityisesti, kun ensi syksynä taloudessa on kolme teiniä, joilla on omat käsityksensä tavaran määrästä, laausta ja siivouksesta.

Ehkä se kesä tulee... äideillekin!

DÉJÀ-VU?

2008 oltiin MaNonin kanssa ensimmäistä kertaa kahdestaan Pariisissa... Vietettiin 9-vuotissynttäreitä ja kielisuihkutettiin: Ranskanopinnot olivat juuri alkaneet!

Oli marraskuun puoliväli, sateista ja viileää, mutta Pariisin värit eivät unohdu - kaunista hiekanruskeaa, talvivaloa, aurinkoisiakin päiviä... Kaikkia pakollisia Eiffelistä Gare d´Orsayn impressionisteihin, Île de la Citélla Notre Damista Sainte-Chappellelle, Place Dauphinelle ja Pont Neufille, Seinelta Trocaderolle ja Montmartrelta Champs Elyséelle... unohtamatta tietenkään Centre Pompidouta ja Niki de Saint-Phallen suihkukaivoa, Café Beaubourgia ...

Sen jälkeen visiittejä on ollut sen verran usein, että en ole jaksanut laskea... Yksi ikimuistoisimmista oli, kun australialainen hyvä ystäväni vietti siellä viisikymppisiään ja MaNon oli tietenkin mukana kekkereissä: Ystäväni on syntynyt «14 Juillet » - alors c´est la Fête nationale française !

Nyt keväällä 2017 saatiin viettää yhdessä yksi ilta- ja yksi aamupäivä - ja minne suunnattiin... Tietenkin Rue Faubourg-Saint-Honorélle...

GUCCI ! 
Varsin makeita juttuja - edgeä ja korkkareita, joissa oli jujua... !

YSL ! 
Kun huomasivat myymälässä, että kuvasimme ikkunoita, tulivat kysymään, haluammeko, että ottavat meistä kuvaa ... No ei!
Olisi tehnyt mieli heittää herja, että jos haluatte tyttärestäni kuvan, se on sitten minimi 5000 €, riippuen tietysti käyttötarkoituksesta ...



KENZO !
Varsin kivat kengät, voisin käyttää ... samoin MaNon ... TOSI iso harmi, että minun kengännumeroni on 37 (enkä ole mallipituinen), hänen 41/42 (kyllä on mallimittainen) - miten helppoa olisikaan, jos hän saisi periä kaikki äitini vintage-kengät ja minun ympäri Eurooppaa haalimani herkullisuudet ... Ja minä voisin tarvittaessa lainata häneltä jotain sopivan trendikästä, jos vain kehtaisin ... Vaan ei auta, numeroero on niin auttamattoman iso, että pakko ostaa tarvittaessa kahdet !



SALVATORE FERRAGAMO !
Mustavalkoista ! Hauskaa ! Nämä voisi olla kivoja käytössä ! Pitkäänkin. Jotkut jutut vain on ja pysyy - vaikka olisivat vähän outojakin ...

On sellaisia turvallisia ja varmoja ja sinänsä ihan hyvänlaatuisia mutta vähän tylsiä ... en ikinä voisi kuvitella käyskiväni Louis Vuittonin ruskea tai beige Neverfull-kassi kainalossani. Kyllä, sanon kiusallani kassi - ne ovat mielestäni vain niin BOOOORING! Jos et mitään muuta uskalla, mutta haluat osoittaa olevasi kohtuullisen varakas tai säästeliäs ja tyylitajuinen, hankit jotain sellaista, jonka tiedät herättävän kunnioitusta muissa tyylitietoisissa ...

Arvostan erittäin korkealle sen laadun, jota esim. LV edustaa, mutta merkki on kärsinyt saman inflaation kuin Burberry. En yksinkertaisesti ymmärrä, miksi teinitytöt himoitsevat mammamaisia omaan makuuni tylsän värisiä veskoja. Varmasti ne kestävät vuosikymmeniä - olimme aikoinaan MaNonin kanssa katsomassa Louis Vuitton -näyttelyä Musee des Arts decoratifs -museossa ja ihailin muun muassa vanhoja matka-arkkuja, joista minkä tahansa olisin voinut omia välittömästi. Monogrammi-kuoseista itseäni viehättivät kuitenkin eniten hiukan modernimmat, räväkämmät versiot... Mietin vain, mihin dumpataan aikoinaan ne lukemattomat veskat, jotka kestävät ja kestävät ja vanhenevat kauniisti äidiltä tyttärentyttärelle, joka ei niitä ehkä kuitenkaan enää halua ...? Vaikka on minullakin ihka aito Burberryn trenssi, musta ja mainio, en luovu ennenkuin on pakko.

Le Chat ! Kiittää ja kumartaa!

Kir Royal ! Parfait pour une nuit à Paris !

Ihanaa, että minulla on tytär, jonka kanssa voin jakaa samoja elämyksiä! 

Mies ja pojat olisivat valitettavasti alkaneet alta aika yksikön marista promenadillamme - vaikka miehillekin olisi löytynyt vaikka mitä tosi makeita juttuja !

Au revoir, Paris!

UNELMIA - JA REALITEETTEJA

https://www.youtube.com/watch?v=Vq9jWAxUIEs

  Fréro Delavega - Ton visage

Quand en ville, le grain se lève

Vent de nerf agité

Que s’éternisent les rêves

Dans ma réalité

J’veux des balades sur la grève

Oh, un peu d’humanité

Moins de béton plus de trêve

Une vie de qualité

Moins de bétons plus de rêve

Dans ma réalité

Que n’ai-je? Une planche de salut

Loin du métro, de son raffut

Les yeux rivés sur le rivage

Oublié ton lointain visage

Que n’ai-je? Une planche de salut

Loin du métro, de son raffut

Les yeux rivés sur le rivage

Oublié ton lointain visage

J’veux des larmes, qui ne coupent pas

Et moins de peine en 4 par 3

Un bonheur simple, mais à mon goût

C’est un peu vrai mais ça fait tout

J’veux plus de houle dans mon écume

Et moins de foule dans mon bitume

Ces petites choses qui n’ont au clair

De sens qu’une fois qu’on les perd

KASIKASI

Je m´en vais... / Viannay - https://www.youtube.com/watch?v=eLYyCFuPCX8

"Merci" AFS... Au revoir Lyon et Saint-Etienne et France et... nous reviendrons avant même de l'imaginer ... le combat a commencé !

CENT - taistelu alkaa !

Virallisesti sata päivää jäljellä
CENT ! 

Valitettavasti tilanne on keikahtanut päälaelleen
BARRIKADIT KUTSUVAT!

Ranskan AFS jyrää ja Suomen AFS nössöilee.

NOBODY

Olen aina inhonnut Dylania.

Se alkoi yläasteella, kun ruotsinkirjassa yritettiin olla trendikkäitä ja mainostaa tyyppiä.

Mutta tätä biisiä rakastan.

https://www.youtube.com/watch?v=zYgZUoaIhxA&list=RDzYgZUoaIhxA#t=0

Ei mitään viittausta Ranskaan. Ei vaihtariuteen. Ei mihinkään. Vain siihen, että ei ole mitään. Yhtään mitään. Do you? Mr Jones.

Samoin tässä on jotain, joka vetoaa vanhaan - JE M´ENFUIS !

https://www.youtube.com/watch?v=ubL_hVPm6Oc
kasari? ehkä. radio Nostalgie soittaa tätä...

POJAT LÄHTIVÄT

Axel ja Tobias olivat ilonamme viikon. Kaksi ranskalaista Grenoblesta.

Oli kivaa, mutta tavallaan myös raskasta: Viikon paketti Suomesta, suomalaisuudesta, tavallisesta koululaisten arjesta... ja vähän muutakin: kartingia, Tallinna-visiitti (perheen oma "meri yhdistää" -teema ja siihen liittyen esitelmä), Kappelissa kaakaota ja kotona safkaa ålandspannkakasta oululaisten hapankorppuihin... Kiitos LYK monipuolisesta ohjelmasta koulupäivinä: Suomi 100v, Seurasaari, Fazerila, Porvoo, Suomenlinna, luistelua Rautatientorilla, Lauttasaaren kirkon torni jne. !

Pojille kyllä täydet pinnat, ennemmin kyse on aikuisten aktiivisuudesta, jaksamisesta. Toisaalta oli tosi kiva, kun piti katsoa omaa kaupunkia uusin silmin - spårailua ja jugendia, empire-Helsinkiä ja lumi-kevättä. Samoin oli hyvä omille pojille: Kun saivat henkilökohtaista tukiopetusta ranskanläksyihin, pelasivat yhdessä tietokoneella ja isännöivät kotona ja retkillä...

Hiukan hassu olo: Huomenna aamiaspöydässä ei ole enää neljä vaan vain kaksi... Olen aina miettinyt, miltä seitsemän veljeksen äidistä tuntui... Aina on vain ne veljekset - niitä ei olisi ikinä ollut ilman äitiään... Minä olen synnyttänyt kolme lasta, seitsikossa oli yhdet kaksoset eli äitinsä ahkeroi kuutena vuonna - ja sen jälkeen paimensi jukureitaan... VAIKKA kyseessä olisi legenda, seitsikkojen äitejä on tänäkin päivänä ja todellakin arvostan näitä matriarkkoja! Nyt kun omat ovat murrosikäisiä, allekirjoitan välittömästi ajatuksen "pienten kanssa pienet murheet, isojen kanssa isot".

Keskustelimme eilen koululla läksiäisissä Suomen ja Ranskan eroista ja valitettavasti on pakko todeta, että Suomessa tosi monilta nuorilta on hierarkian taju kadoksissa: Vanhempia ihmisiä ei arvosteta ja minäminäminä-asenne vallalla. Siksikin vaihtarius on tosi hyvä juttu: Näkevät, mitä muualla on, osaavat arvostaa omaa etuoikeutettua asemaansa. "Lapsilähtöisyys" ja nuorten kuuleminen ovat hyviä juttuja, mutta ne eivät saa tarkoittaa sitä, että murrosikäiset haistattavat vanhemmilleen ja kuvittelevat olevansa bosseja. MaNonkin on saanut kantapään kautta oppia oman paikkansa hierarkiassa. Vaihtari on se tikapuiden alin piena. "Elämäni paras vuosi" on mainoslause, jonka saisi samoin tein kieltää. Aivan varmasti opettava, mutta "paras" - absurdia!



Cindya "Je m'enfuis" (clip officiel)
https://www.youtube.com/watch?v=xWSUx49ayIs
Lyon... lähtöön ei ole paljoakaan aikaa...

MECHTHILD ! - Mahtava Taistelija !

Tänään on nimipäiväsi. Kun isäsi kanssa katseltiin silmiisi ja nimeäsi mietittiin, ei todellakaan arvattu, mitä kaikkea se merkitsee.

Mechthild ist eine alte Form des Vornamens Mathilde. Der Name setzt sich zusammen aus den beiden althochdeutschen Substantiven maht "Macht, Kraft, Stärke" und hiltia "Kampf" und bedeutet damit in etwa "machtvoller Kampf, mächtig im Kampf, mächtige Kämpferin".

Tilda on kaunis nimi. Linda tarkoittaaa kaunista. Tilda on niin tosi, tosi paljon enemmän! Ei mikään pelkkä - nössö - kaunis! Muistan, kun ensi kertaa katsoin sinun silmiäsi. Isäsi silitti silmiesi väliä ja sanoi "näin sillä on hyvä olla".  Sinä olit sekä kaunis että taistelija.

Juuri nyt on, taas, vaikeaa. Rakas. Yritä jaksaa !

CENT CINQUANTE - PUOLIVÄLI

Kävi mielessä sellanen juttu, et ajattele jos jäisin vaihdon jälkeen tänne ranskaan. Meinaan kuulin toiselta suomivaihtarilta et aika monet sen alueen vaihtarit aikoo jäädä tänne ja monet jo jääneet - meinaa siis sitä että vaihdon loppuessa eivät palaa kotimaahansa vaan jäävät tänne opiskelemaan. Kelailin tota ajatusta - kuulosti samalla sekä houkuttelevalta että vaikeelta. Mieti jos saisin koulusta kivoja kavereita ja kämpän jostain tästä läheltä suht hyvään hintaan ja suorittaisin lukion loppuun ranskassa.. Mut toisaalta se suomalainen koulutus, kyllä se vie. Toisinaan mietin tota mahollisuutta mut kyllähän se aika kaukaselta kuulostaa. Kyllä suomilukio vie. Mut silti.. Mitä aattelet tästä? Koti-ikävä ei ainakaan olis mikään suurin este, ei oo ollu missään vaihees ollu.
Envoyé de mon iPhone

Mitä osaa äiti sanoa, kun tytär ilmoittaa, että ei ole lainkaan koti-ikävä ja voisi jäädä vaikka pidempäänkin...?

Virallisesti tänään on täsmälleen 150 päivää jäljellä. Puoliväli.

Välillä on ollut tosi vaikeaa - Suomalaisella Sisulla kuulemma selvinnyt - ja nyt on sitten heilahtanut toiseen äärilaitaan.

Uusi perhe on tosi mukava, kaupunki kiva, kouluun vain kolme minuuttia ja tekemistä riittää. AFS:n vaihtarikavereiden lisäksi uudessa koulussa on ihan eri asenne kuin entisessä, luokalta löytyy apua ja ehkä jopa todellisia ystäviä. Myös motivaatio kielen opiskeluun on täysin uusissa sfääreissä. Pitkästä aikaa pelkkää hyvää. 

Kevät tulee nopeammin kuin huomaakaan - entiset luokkakaverit Suomessa treenaavat vanhojen tansseihin ja osa vaihtareista alkaa jo kohta aavistella kotiinpaluuta - kesä-heinäkuussa lähteneillä puoliväli meni jo ajat sitten. Outoa. Vasta ja jo - puoliväli.

KOLMAS KERTA - KRUUNAUS : SAINT-ÉTIENNE !

Jälleen yllätyskäänne:

"Asun seuraavat 5kk Saint-Étiennessä, uus host perhe on tosi kiva ... matkustetaan näitten kans keväällä Belgiaan, Pariisiin ja ehk Etelä-Ranskaan... alotan uudessa koulussa tiistaina."

Miksi? Edellisessä koulussa oli opiskelija"kavereita", joilla oli ongelmia sopeutua toisen kulttuurin edustajaan : 
"yks poika löi oven täysii mun naamaan... siis ihan tahalleen". 

Tilannettahan yritettiin jo aiemmin korjata vaihtamalla luokkaa. Vaan ei auttanut, paras oli vaihtaa koko paikkakuntaa: AFS selvitti asiaa host-perheen kanssa ja yhdessä päätyivät pikaiseen vaihtoon, vaihtareiden yhteisen viikonlopputapaamisen jälkimainingeissa. Heyrieux´ssa perhe siis oli tosi mukava ja yritti kaikkensa autaakseen tilannetta, mutta ei voinut mitään sille, mitä koulussa tapahtui.

Sain kuulla tilanteesta myöhään sunnuntaina illalla; mies tuli sanomaan, että oli saanut MaNonilta mese-viestin
"älä pelästy, yllätysuutisia..."

Saint-Étienne

Loiren departementin pääkaupunki, 50 kilometrin päässä Lyonista lounaaseen, saanut nimensä ensimmäisen kristityn marttyyrin Stefanuksen mukaan - kaupunkilaisia kutsutaankin les Stéphanois(es).  Kreikkalainen nimi Στέφανος eli Stéphanos merkitsee kruunattua.

Noin 170 000 asukasta, TGV-yhteys Pariisiin vajaassa kolmessa tunnissa, raitiovaunulla voi ajella ympäri kaupunkia... monenlaista tekemistä ja näkemistä riittää takuulla.

"Asun kaupungin keskustassa 5. kerroksessa, nää on AFS vapaaehtosia mulla on host äiti, 2 host siskoo, kaikki tosi kivoja ... 5 min kouluun ...  tääl on tosi iso parveke mist näkyy koko kaupunki ..."

Kuulostaa miltei liian hyvältä ollakseen totta - kunnon kaupunki, ei tuppukylä. Keskusta, mukava perhe, mahdollisuuksia harrastaa... MaNon on ikänsä asunnut kaupungissa ja niin mukavia kuin hostit Heyrieux´ssa olivatkin, pikkukylä oli auttamatta aika ankea nuorelle tytölle, joka kaipasi uusia ystäviä, mahdollisuuksia tehdä jotain muutakin kuin nököttää host-siskonsa tavoin kotona koneen ääressä pelaamassa. Lisäksi uudessa koulussa on jo valmiina yksi AFS:n vaihtarikaveri, färsaarelainen!

Saat sitten nähdä Ranskaa koko rahan edestä, sanoi mieheni tyttärelleen. Pakko todeta, että vähempikin olisi voinut riittää, mutta onpahan takuulla vuosi, jonka MaNon muistaa loppuikänsä - samoin minä !

LOPPU JA ALKU

L'Épiphanie est une fête chrétienne qui célèbre le Messie venu
et incarné dans le monde et qui reçoit la visite et l'hommage des rois mages. 

Posti toi Ranskasta komean paketin: MaNon oli muistanut meitä kaikkia karkeilla, kirjoilla, monenlaisella kivalla... Yksi omista suosikeistani oli

GLAMOUR - LA BIBLE DU STREET STYLE - LES MEILLEURES LOOKS DES ICÔNES MODE

Olen tosi iloinen, että jaan tyttäreni kanssa saman intohimon muotiin ja tyylijuttuihin - esimerkiksi MaNonin Ranska-siskoa ne, saati shoppailu, eivät kiinnosta pätkääkään. Sinänsä vähän sääli, koska MaNon on joutunut etsimällä etsimään seuraa ihan perusostoksille: Talvitakkia ei tarkoituksellisesti pakattu Suomesta mukaan eikä olisi pahitteeksi hankkia vähän lisää muutakin - ei määrää vaan tyyliä.

Loppiaisen myötä Joulu laitetaan pakettiin - tosin vanhan suomalaisen perinteen mukaisesti aion itse sinnitellä vielä kolmanteentoista päivään: Paha Nuutti poies viepi !

 

Ranskassa les Rois mages tuovat toivottavasti MaNonille jotain tosi-tosi-tosi tärkeää: Ystäviä.

Koulussa uudella luokallakin on kuulemma edelleen hankalaa - edellisessä koulussa sai korvaamattomia ystäviä, joita on edelleen kova ikävä...

Citation de Épicure ; Fragments - III^e s. av. J.-C
L'amitié fait le tour du monde et nous convie tous à nous réveiller pour la vie heureuse.