RINTARAIVOA

Luulinko pääseväni helpolla "ulkoistaessani" MaNonin kymmeneksi kuukaudeksi Ranskaan?
Ehkä osin: Kyselin parilta tutulta, joiden tytöt ovat olleet vaihtareina Jenkeissä - toinen ei ollut kuulemma soittanut KERTAAKAAN ja äitinsä oli siksi liittynyt Faceen, että sai edes jotain kuulumisia... Toinen kehui, että maailmalle lähti ehkä vähän turhan itseriittoinen neiti ja kotiin palasi selvästi kypsynyt nuori nainen.

Luottavaisin mielin lähetin mademoisellen matkaan ja ajattelin hengähtää, vaan ei... Rintaraivoa? Siksi kai tätä voisi kutsua?

Mutta en kyllä odottanut sen olevan ihan näin rankkaakaan...

En ole halunnut kirjoittaa, mutta viimeinen kuukausi on oikeasti ollut todella vaikea. Kirjaimellisesti kuin salama kirkaalta taivaalta tuli AFS:n toimistolta puhelu lokakuun alussa: Perheen kanssa on ongelmia. Olin todellä häkeltynyt, koska muutaman harvan yhteydenpidon perusteella olin saanut mielikuvan, että "perhe on kiva" ja "hyvin menee, nämä on ihan rentoja"...

Enää en jaksa laskea kaikkia niitä puheluita ja viestejä, joita viimeisen kuukauden aikana on ollut. Kaikkein vaikeinta on, että minä, joka olen kaikkein aseettomin olen joutunut varsinaiseen ristituleen: MaNonin mielestä en ole puolustanut häntä, kun lopulta sain tietää ongelmista. Suomen AFS on välittänyt viestejä Ranskan toimistolta ja yrittänyt vastaavasti sinne viestiä minun kommenttejani. Ranskassa on ollut tapaamisia ja vapaaehtoiset laatineet raportteja: Useiden sivujen tilitys ja listoja, miten voisi tilannetta korjata. Niin pitkiä ja suoraan sanoen hankalia, että tunsin itseni ihan hölmöksi niitä lukiessani - tarkoitus kai hyvä, mutta minä uskon ennemmin koirakouluun: Yksinkertaisesti, lyhyesti, vain muutama asia kerrallaan. Ei sivukaupalla sekavasti.

Välillä annettiin parin viikon "koeaika" - jos se sujuu, jatketaan. MaNon vakuutti tekevänsä kaikkensa - kiva koulu, uudet kaverit, mukava pikkukaupunki... Ei auttanut, perhe ei halunnut jatkaa. Ehkä se oli loppujen lopuksi helpotus.

Ärsyttää koko sanonta "kun kemiat ei toimi", mutta sitä kai tämä oli. En tiedä, mitä perhe odotti, mutta varsin tiukoilta tuntuivat, varsinkin isä. Ilmeisesti tytärkään ei aina kauhean hyvin tullut toimeen hänen kanssaan. Ja aivan varmasti MaNon, tyypillinen suomalainen, stadilainen nykyteini, häkellytti tietyissä asioissa yli-itsenäisyydellään, toisissa lapsellisuudellaan.



Tyttö suunnilleen itki minulle, että joutuu lähtemään, jättämään kaiken kun juuri oli alkanut sujua kielikin. Kannustin kyselemään kaikilta, josko löytyisi samalta paikkakunnalta uusi perhe. Ei löytynyt

Syysloma alkoi Ranskassa. MaNon vietti viikonlopun väliaikaissijoituksessa kun perhe lähti sukujuhliin toiselle paikkakunnalle - ei halunnut ottaa sinne mukaan... palasi sitten muutamaksi päiväksi vanhaan perheeseen pakkaamaan tavaransa, siirtyi sieltä taas väliaikaisperheeseen odottamaan tietoa uudesta. Sen jälkeen on skaipattu tiiviisti ja setvitty pakollista jälkipyykkiä, mm. raha-asioita - kaiken kun kruunasi se, että automaatti nielasi tytön pankkikortin, joka paljastui kopioiduksi ja huijausyrityksen kohteeksi... Joka on aiheuttanut lukemattomia lisäkierroksia tähän draamaan.

MaNon aloittaa uudessa koulussa 3.11, aivan toisella puolella Ranskaa: Heyrieux!

Olen todella väsynyt, vähän pettynyt, masentunut - jostain syystä minulla oli jo alun alkaen, silloin kun perhetieto tuli, tunne että jokin on vähän vialla, kun kaikki vaikutti niin täydelliseltä...
En tahdo pystyä nukkumaan, liian moni asia kiertää, vaivaa, valvottaa.
MaNon vaikutti kuitenkin tosi iloiselta, odottavalta, toiveikkaalta. Se on tärkeää.

TRICK OR TREAT?

Alors que le soleil n'était pas encore levé, des centaines de migrants résidant dans la Jungle de Calais se rendaient déjà vers le centre de tri mis en place par les autorités pour leur faire quitter ce camp insalubre

Maanantaina se alkoi: Tuhansien Britannian Shangri-Lasta unelmoivien siirto pois Ranskan Calais´n viidakosta, hökkelikylästä - bidonville - joka on ollut epätoivoinen ei-kenenkään-maa, paikka jonne kaikki ovat pyrkineet päästäkseen sen kautta pois, muualle.

Quatre jours après le début du démantèlement de la "jungle" de Calais, des centaines de mineurs ne savent toujours pas s’ils pourront rejoindre l’Angleterre ou obtenir une place en centre d’accueil en France. 
 

Lauantain Hesarissa oli juttu vaihtarista - ei ehkä yhtään sellainen, kuin olettaisi - ja toisaalta - juuri sellainen kuin olettaisi:

Espoolainen koripalloa harrastava lukiolaispoika oli perheensä kanssa lomaillut Miamissa ja sen innoittamana halusi vaihtariksi Jenkkeihin.

Jokainen voi sulkea silmänsä ja maistella mielikuviaan: ***  M - I - A - M - I - ! ***

Silmät auki, vaihto: *** G - R - U - N - D - Y - ! ***

Mitä, ei mitään? Ennen tätä viikkoa ei juuri kelleen muullekaan tullut mieleen yhtään mitään ja tämän viikon jälkeenkin Suomessa lähinnä vain ne, jotka ovat sattuneet lukemaan nämä Grundy-jutut, tunnistavat paikkakunnan. Lyhyesti: 1000 asukkaan pikkukaupunki Lounais-Virginiassa kuuden tunnin ajomatkan päässä Washington D.C:stä. Rakennemuutoksista kärsivää muuttotappioaluetta, joka haluaa Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi Trumpin.

Takaisin vaihtariin: Perhe on toivottanut tervetulleeksi pojan, jonka kotimaasta he eivät aiemmin tienneet yhtään mitään. Hyvissä ammateissa olevat vanhemmat, jotka eivät ennen suomi-kielisuihkua osanneet yhtään vierasta kieltä. Joka käy kolme kertaa viikossa kirkossa. Jonka kyyditsemisestä on kiinni, pääseekö vaihtari mihinkään - ja jonka jättämistä yksin asioilla käynnin ajaksi perheen äiti oli pohdiskellut...

Olen kuullut saman tyyppisen tarinan eri vaihtareilta ja vanhemmiltaan niin moneen kertaan, että se on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Vaikka joidenkin järjestöjen esitteissä tyrkytetään ennemmin kuvia nähtävyyksiltä - oli se sitten Times Square, Big Ben tai Eiffel-torni. Vaikka saisi valita alueenkin - *** California*** tai *** Pariisi *** tai *** Riviera *** - kuulostaa hienolta, mutta asuminen ja koulunkäynti peruslähiössä on ihan sitä samaa tavallista  = hyvää = elämää kuin Suomessakin.

Ihan vastaavasti vielä yksi testi: *** E - S - P - O - O -! *** ....

MaNon on Brive-la-Gaillardissa ja se on mielestäni ollut loistava paikka: Historiallinen söpö 60.000 asukkaan pikkukaupunki, jossa on kuitenkin voinut kävellä kouluun ja harrastuksiin, kahviloihin, kavereita tapaamaan, shoppailemaan. Puolen tusinaa muuta vaihtaria, joille järjestetty myös muun muassa yhteistä kielikouluopetusta. Ei Pariisi eikä tuppukylä tunnin ajomatkan päässä elämästä.

En tosin tiedä, missä MaNon tulee olemaan seuraavat kahdeksan kuukautta - perheen ja paikallisten AFS:n edustajien kanssa tehtiin tiistaina päätös, että he eivät enää jatka. Tavoitteena on, että koulu ja alue säilyvät, mutta kaikki on vielä epäselvää.

Pariisissa on nähty aiempaa enemmän kodittomia siirtolaisia. Torstaina la ministre du Logement vakuutti, että Pariisiin tulleet eivät ole Calais´sta lähteneitä.

Selon le ministère de l’Intérieur, plus de 4 000 personnes ont été conduites en bus vers des CAO répartis dans toute la France entre le lundi 24 et le mercredi 26 octobre.

AIVOPESUA

Une minute après l'autre / Chaque jour reste le nôtre / 
Une heure après l'autre / Chaque jour reste le nôtre / 
Un pied devant l'autre / Chaque jour reste le nôtre /

(Chaque jour reste le nôtre / Louise Attaque) - https://youtu.be/P1mBy-fy3ig

Sunnuntain Hesari kertoi, että kaupallisilla radiokanavilla menee Suomessa paremmin kuin koskaan – ja ratkaisevaa on KUKA puhuu, ei MITÄ puhuu… Mitä tunnistettavampi – ja usein ärsyttävämpi – tyyppi, sitä suurempi suksee : Kukaan ei ole kiinnostunut studion akustolevyihin sulautuvasta ihankivasta radioäänestä. Aamulypsyannit ja jaskanjauhajajaajot rulaa.

Roule moi une pelle, saute moi au cou / Embrasse-moi avant que je m’en aille /
Tu sais on ne va pas se voir beaucoup / Je m’en vais le jour de nos fiançailles /
Je veux m’en souvenir, je veux marquer le coup / Ne faisons pas dans le détail /
Je veux qu’on fasse l’amour comme des fous / Je m’en vais le jour de nos fiançailles /

(Le Jour De Nos Fiançailles  / De Palmas) - https://youtu.be/rUDKA6xEfUg

Työmatka sujuu kun kuunelee. Olen itse virittänyt kännykän radiosuoratoistoon:
http://www.ecouterradioenligne.com/mobile/rtl2/
Useimmiten kuuntelen siis RTL2 :ta ja Le Double Expressoa – reipas setti sitä juontojauhantaa, ihan käypää musiikkia, lyhyt paketti uutisia – ja tietenkin – mainoksia!

WHOOO WHOOO - Tous les matins, de 6h à 9h, c’est le Double Expresso avec Gregory Ascher & Arnaud Tsamere sur RTL2.

Ensin hehkutetaan iiiiihanaa Côtes du Rhônea mutta loppukaneettina tulee pakollinen L'abus d'alcool est dangereux pour la santé… Ei se mitään, vaan myös muista vaaroista varoitetaan markettarjousten lopuksi - La grasse mat' c'est mauvais pour la santé ! Sitten tulee tietenkin pakollisia Citroëneita, puhelinliittymiä, alennuksia klikkaamisesta sieltä ja klakkaamisesta täältä… Isot ketjut E.Leclerc ja Carrefour hehkuttavat tiiviisti omiaan ja äänimatto on välillä aika absurdia. Mutta kyllä mieleen jäävät biisitkin, joita tuutataan päivästä toiseen.  

T'aimer sur les bords du lac
Ton coeur sur mon corps qui respire
Pourvu que les hommes nous regardent
Amoureux de l'ombre et du pire

(Le lac / Julien Doré)  
https://youtu.be/9UXSWGsjAUQ

Luurit korvilla puolen tunnin aivopesu. Kummasti alkaa pyöriä päässä ne samat fraasit, introt, juurioikeattavatnauraa .... Aina ei saa tolkkua missä mennään, mutta ei kai suomeksikaan ? Loistava tapa oppia erityisesti kun nykyään on niin helppoa jälkikäteen etsiä netistä biisien sanat - ettei tarvitse mennä "Aimon faija" -linjalla kuten muinoin...

RTL2 - Le son Pop-Rock partout en France !

Alkaa napata lisää ja lisää - hei, mä tajusin -  kun ne sanoo veikeästi vaikka evimetaal tai - iiaarem  - IRM, joku uusi bändi ? Oh, NO! - Here I am! - bien sûr! Metron pysähtyessä Hagiksessa alkaa yhtäkkiä miettiä, että Hagnäs - toihan on : Agnés ! - Tytön nimi...!

Mais 3 nuits par semaine / c'est sa peau contre ma peau /
et je suis avec elle / et 3 nuits par semaine mais bon dieu, qu'elle est belle /

(Trois nuits par semaine / Indochine) - https://youtu.be/Fop1vnLwlaA

Indochine - kyllä, edelleen, taas ja aina ja vain... Ranskan ikioma new wave kasaribändi, perustettu Pariisissa 1981!

Toisaalta kanavan vakiokamaa ovat myös Michael Jackson, Phil Collins ja - uuuuuuuuuuuuuuuh - Eye of the Tiger - pahimmillaan ranskalaisena versiona - L'oeil du tigre ! Tietenkin myös kyllästymiseen asti tämän hetken hittejä, esimerkiksi nykynyyhkyinhokki Gnashin I hateU, I love U... 

Loppukaneetiksi on ihan pakko ottaa aivomadoksi poteroitunut äänpötipöpööör !

C'est vrai, la distance nous fait un petit peu peur / Un peu de hauteur, un peu de grandeur /
On ne voit que le vide, on se voit tout en pleurs / Un peu de hauteur, un peu de douceur /
On ne voit plus le cœur, on laisse les voyageurs / Un peu de hauteur, un peu de grandeur 
C'est vrai, la distance nous fait un petit peu peur / Un peu de hauteur, un peu de grandeur 

(Chaque jour reste le nôtre / Louise Attaque) - https://youtu.be/P1mBy-fy3ig