PILKKUKUUMETTA

À partir de la 37e semaine de grossesse, il est pour vous quasiment impossible de fermer l'oeil de la nuit. Votre gros ventre vous empêche de trouver une position confortable, vous avez tout le temps envie de faire pipi... Bref, vous avez hâte que le jour J arrive. Certaines femmes ressentent aussi des douleurs au niveau pelvien.

Ensimmäinen koulupäivä toisilla, MaNonilla vaan ei. Sen sijaan lähdetään Pasilaan jättämään sormenjälkiä ja nimmari, todistamaan, että kyllä, hän on tyttäreni.

37+0 eli 21 päivää jäljellä. Kolme viikkoa. Vain kolme. Haluaisin käydä vielä hänen kanssaan parin päivän visiitillä Tukholmassa ennen Jour J:tä. En vain tiedä, onnistuuko, tuntuu, että loppukiri alkaa viedä voimia. Itse asiassa muistuu mieleen, että MaNonia odottaessanikin kävin loppumetreillä Tukholmassa; palatessa laivalla tuntui, että jalat ovat kuin pölkyt kaikesta kävelemisestä, oli tosi tönkkö olo. Seuraavana päivänä oli neuvola ja täti oli kauhuissaan: Tämä vauva on niin alhaalla, että olisi voinut syntyä laivaan! No, ei syntynyt vaan joitain viikkoja myöhemmin, laskettua päivää seuraavana.

Haluaisin mennä katsomaan Moderna museetin Yayoi Kusama -näyttelyä ja shoppailemaan vielä viimeisiä pakollisia. Vuonna -99 shoppailin samoin viimeisiä pakollisia: Aivan ihania pieniä vaatteita, sellaisia, joita saattoi silloin löytää vain Tukholmasta, ei Helsingistä. Ne ovat edelleen tallessa, pakattuna aarrelaatikkoon - ne kaikkein pienimmät 50-senttiset, joista moni pelotteli, että jäävät pieniksi hetkessä. Vaan eivät jääneet, tulivat kovaan käyttöön, koska MaNon oli syntyessään pieni, vain vähän päälle kolmikiloinen. Nyt on minua miltei päätä pidempi amatsoni, vaikka neuvolan ennuste oli "ehkä muutaman sentin sinua pidemmäksi kasvaa". Elämän laatu kasvattaa nykynuoret pitkiksi, komeiksi.

Tukholma on edelleen kova sana, mitä tulee shoppailuun. Totta kai jätetään suosiolla osa hankinnoista Ranskaan, esimerkiksi talvitakin mukana raahaaminen tuntuisi älyttömältä, samoin talvikenkien, kun ei ole oikein tarkkaa mielikuvaa, mitä talvi tarkoittaa paikkakunnalla Brive. Onneksi koulumatkan varrella on myös Sephora... Mutta Tukholmassa nyt vain on muutamia liikkeitä, joista varmasti löytyy oman maun mukaisia JA kokoisia vaatteita. Ranskassa voi joutua tyylivalinnat koetukselle uudessa ympäristössä ja pitkälle, iso- mutta kapeajalkaiselle skandinaaville ei välttämättä ole tarjolla laajaa valikoimaa, ei ainakaan pienen kaupungin kaupoissa.

On myös jännä nähdä, miten ympäristö vaikuttaa: Miten ranskalaiset lukiolaistytöt pukeutuvat? Muistuu mieleen yhden AFS-valmennuksen lattari-vaihtarin kuvailu: Tytöt eivät meikanneet, kouluun laitettiin aina hame ja hiukset kiinni... Teinit ovat käsittämättömän laumasieluisia, niin paljon kuin yrittävätkin selittää omaa erityisyyttään.

Sempé-Goscinny – Le petit Nicolas
Maman m’a fait baigner, peigner, elle m’a dit de mettre le costume bleu marine, celui qui a des plis au pantalon, la chemise blanche en soie et la cravate à pois. J’étais habillé comme pour le mariage de ma cousine Elvire, la fois où j’ai été malade après le repas.