Mikä on nimi? Jonkun käsitys jostain: Brive la Gaillarde ! Brive Uljas !
1341 alkaneen kaupunkilinoituksen rakentamisen ansiosta Brive sai lisänimekseen « gaillarde »
MaNon pääsee siis syyskuussa uljaaseen kaupunkiin.
Aix-en-Provencessa huomio kiinnittyi samaan kuin Nizzassa: Kaduilla, aukioilla on uusia ja vanhoja nimiä eli myös kylttejä ; vanhat yleensä ranskan lisäksi myös oksitaaninkielisinä: Vanha Arkkipiispanaukio - Placo de l´Arcevescat / Place de L´Archeveche on nykyään Vastarintaliikkeen marttyyrien aukio.
Helsingissäkin voitaisiin kyltittää Henrikin Läntiskatu / Henrikin Itäkatu / Heikinkatu (Mannerheimintie) - Nikolainkatu (Snellmaninkatu) - Antinkatu (Lönnrotinkatu) - Konstantininkatu (Meritullinkatu) - Vladimirinkatu (Kalevankatu)...
Nimi kertoo aina siitä, kuka pitää valtaa ja siitä, mitä asioita tämä vallanpitäjä arvostaa.
Vanhemmat antavat lapselleen nimen. Pikku Mikael Oliver Alexander sai kolme viikkoa sitten nimen, jota hänen vanhempansa pitävät parhaana mahdollisena. Hyvä nimi.
Muistan, kuinka jo alakoululaisena rakastin kulkea hautausmailla lukemassa kivistä ja risteistä nimiä. Ehkä se osin liittyi siihen, että oma nimeni on varsin harvinainen ; maistelin äänteitä ja mietin, miten omat lapseni haluaisin nimetä. Sittemmin kehitin lemmikeilleni mitä mielikuvituksellisimpia nimisarjoja parfyymeista eksoottisiin erikoisuuksiin.Ensimmäisellä matkallani Pariisiin minuun teki voimakkaan vaikutuksen metroasemat ja kadunnimet:
Place Stalingrad ! Boulevard Sebastopol ! Solférino !
Oberkampf ! Pyramides ! Mabillon ! Bir Hakeim !
Charles de Gaulle – Étoile ! Châtelet ! Franklin D. Roosevelt !
En osannut silloin ranskaa, mutta nimet ovat universaaleja: Taistelukenttiä, bosseja ja jotain jännittävää, josta ei ollut oikein varma... Nimiä, joita oli kuullut, mutta joita ei kuitenkaan osannut oikein yhdistää mihinkään.
Mielikuvitusharjoituksissa, kirjoittaessa, olen kehittänyt erilaisia hahmoja ja nimiä. Silloin voi leikkiä, härnätä, kehitellä... Kun lapselleen miettii nimeä, haluaa sen kaikkein parhaan, sopivimman, rakkaimman. Silti, aivan samalla tavalla kuin kadut, myös ihmiset voivat vaihtaa nimeä: Minäkin mietin joskus lapsena, pitäisikö minun vaihtaa nimeni tai ottaa edes toinen etunimi- minulla on yksi, koska vanhempieni mielestä yksi hyvä nimi riittää... Serkkuni otti käyttöönsä toisen etunimensä joskus teini-ikäisenä - oli liian monta samannimistä yhdellä luokalla. En välttämättä pidä nimestäni, mutta en osaa olla joku muukaan. Myös lapseni, joilla ei ole trendinimiä, ovat alkaneet - ehkä - arvostaa sitä, että oma nimi on yksilöllinen. Tai sitten he vaihtavat nimensä joskus? Kun hallitsija vaihtuu.
Simone de Beauvoir - Mémoires d'une jeune fille rangée
J'aimerai le jour où un homme me subjuguera par son intelligence, sa culture et son autorité.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti