Muistuu mieleen toinen onnitteluviesti, 17 vuoden takaa:
Onneksi olkoon! Laskettu aikasi on 15. marraskuuta 1999. Olet 5 viikkoa ja 5 päivää raskaana!
Tänä vuonna laskettu aika on 1.9.2016: Silloin on lähtö. Tai 2.9. – ellei toisin ilmoiteta... Ja tänään, tänään on jo 12+6.
Aivan samalla tavoin kuin viimeksi: Niin pitkä ja niin lyhyt odotus edessä. Samalla tavoin pitäisi varustautua, valmistautua, rentotutua ja antaa vain mennä omalla painollaan. Eikä oikein tiedä, mitä on tulossa. Hyvä niin.
Päätös lähteä vaihtoon oli tyttären oma, mutta myönnän osuuteni: Halusin, että lähtee mieluummin vuodeksi vaihtoon kuin muutamaksi viikoksi kielikurssille. Ranskaan, koska lukee sitä A-kielenään. Mietittiin myös vaihtoehtoja, mutta hän oli päätöksestään varma ja minäkin valintaan tyytyväinen. Silloin muinoin kun minä olin lukiolainen, meidän koulusta kaikki lähtivät aina Jenkkeihin. Kielikursseille tietysti muuallekin, mutta vaihtoon aina ja ainoastaan USAan. Silloin ja edelleen se tuntuu minusta ei-kiinnostavalta. Eihän siinä mitään vikaa ole, mutta jos saa valita...
Yksin hän kävi haastattelussa, tammikuun alussa. Oli kuulemma mennyt ihan ok, oli toiveikas. On niin sosiaalinen, aktiivinen ja omatoiminen, että minäkin olin: Ehtona lähdölle on, että pystyy itse hoitamaan nämä jutut. Hyväksymiskirje tulikin jo seuraavalla viikolla, ylimääräisiä sydämenlyöntejä tosin tuli myös aikataulusta:
Englanninkieliset lomakkeet tulee palauttaa kuukauden sisällä. Mikäli et palauta lomakkeita määräaikaan mennessä, joudumme peruuttamaan vaihto-oppilaspaikkasi. Isäntämaasi AFS ei myöskään voi alkaa etsimään sinulle isäntäperhettä ennen kuin he ovat saaneet englanninkieliset hakemuksesi.No, ei muuta kuin selvittämään! Todistus koululta, rokotuksista, lääkäriltä, passikopio, kirje isäntäperheelle, vanhempien vakuutukset suostumuksesta... Niiden kanssa on pakko auttaa.
Antoine de Saint-Exupéry – Le Petit Prince
Les étoiles sont éclairées pour que chacun puisse un jour retrouver la sienne.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti