VÄRIÄ!

De la grossesse, on connaît les symptômes classiques : fringales, mal de dos, nausées… Mais ce que vous ne savez peut-être pas, c’est qu’elle recèle 1001 autres petits aléas bien plus originaux. 

Väri on valon aaltoliikettä. Ilman valoa ei ole väriä. Minusta tuntuu usein - ja olen kuullut siitä myös useamman kerran kommentteja - että minun värimaailmani on jotenkin - erikoinen. Ehkä minä oikeasti olen värisokea? Olen myös kuullut, että japanilaisilla on yksi sana, joka kuvaa sekä sinistä että vihreää väriä. Mietin usein myös mitä tarkoittaa turkoosi - se yhtä aikaa sininen ja vihreä... tai khaki -  vihreä ja ruskea... Tai että joku kangas, jossa kude ja loimi ovat eri väriset, "vaihtaa väriä" valon mukaan, shiftaa...

Aina kun tulen Pariisiin, minulle tulee outo olo: Värit ovat erilaiset... joulukuussakin on sellainen lämmin  sävy, jota Suomessa ei oikeastaan koskaan. Puhumattakaan kun pääsee Välimerelle - Côte d´Azur...



Vähän aikaa sitten Aix-en-Provencessa nautin jälleen väriterapiasta - niitä ei ehkä uskalla käyttää Suomessa, jos ei halua toisenlaiseen terapiaan... Mutta siinä ympäristössä räikeätkään sävyt eivät tunnu liioitteluilta. Ilahduin ihan älyttömistä asioista: Esimerkiksi kattoterassimme terranpunaisesta seinästä, ultramariininsinisestä vesisangosta, räikeän raitavartisesta siivousmopista!

Kuvasin näyteikkunoita ja AIRBNB-asuntoamme - puhumattakaan Victor Vazarelyn töistä... vaikka fondationissa remontti oli käynnissä, ei voinut olla häkeltymättä suurikokoisten teosten värivyörytyksessä... (huomaa kuvan penkki, se antaa mittakaavaa, kun skaalaihmiset pakenivat paikalta...)

Viimeisenä päivänä Aix´ssa ostin vaatteen - pitkän paidan tai lyhyen mekon, miten sen nyt haluaa tulkita - puhdasta pellavaa, hauska väjä leikkaus, rohkeudessaan trendikäs: Se on NIIN MYRKYNVIHREÄ, että saan takuulla outoja katseita. Vaihtoehtona oli ihana FUKSIANPUNAINEN, mutta siitä ei valitettavasti ollut kuin jotain XXL-kokoja... Jos olisin tarhatäti, se olisi varmaan ihan ok. Koska olen kuitenkin IT-pro, valintani on kummajainen, ainakin ikäluokassani: Minun pitäisi valita HARMAATA, SINISTÄ, RUSKEAA... Jotain asiallista ja uskottavaa. MUSTA on aina hyvä, siitä en luovu. Sen räjäyttämiseksi kaipaan kuitenkin maustetta.

Ei, en halua olla outo. Minä vain satun pitämään - väreistä. Sopivina annoksina. Kai se on jonkinlaista värisokeutta vai pitäisikö sanoa värinälkää - tauti sekin.


Innostuin, kun sain vähän aikaa sitten kuulla, että Helsingin juhlaviikot ja Kiasma tuovat Suomeen Choi Jeong Hwan: En etukäteen tiedä tästä nykytaiteilijasta juuri mitään, mutta olin aivan myyty, kun näin kuvia muoviin, tavarapaljouteen, materialismiin luottavista töistä. Kiasmaan siis pian!

Aivan samalla tavalla innostun Yayoi Kusamasta - tämä "pilkkukuningatar" on pakko nähdä! Näyttely avautuu vasta 7.10. - sitä odotellessa!


Marguerite Duras - L'Amant de la Chine du Nord 
C'est drôle le bonheur, ça vient d'un seul coup, comme la colère.