Marseille, Saint Charles: Asema, jonne tullaan kaikkialta Euroopasta junalla ja lähikaupungeista linja-autoilla. Kukkulalla, kirkkaana kevätaamuna uskomaton näkymä yli kaupungin. Vahva 1800-luvun fiilis: Lyhtypylväät, valurautarakenteet, rakennukset...
Haussmannilaistyyppistä fasadia, raitiovaunukiskoja - Helsinkiin kaavaillaan juuri nyt kaupunkibulevardeja, tällainenko Länsiväylästäkin on tulossa...?
Vanhaa ja sen sisään ja väliin saneerattua uutta, shoppailua...
Le Panier, turistien pakollinen? kohde. On aurinkoinen pääsiäislauantai, paljon ihmisiä liikkeellä... Tämä quartier populaire on Massalian vanhinta osaa.
Ehdin nähdä vain pienen vilauksen isosta kaupungista. Olen moneen kertaan miettinyt, haluaisinko tänne pidemmäksi ajaksi lomailemaan - en vieläkään oikein tiedä. Toisaalta itse kaupungissa olisi paljonkin nähtävää ja meri lähellä, kesällä Les calanques... Silti en oikein tiedä, ehkä osasyynä on, että aikoinaan kaverini ryöstettiin täällä. Toisaalta MaNon viihtyi muutama vuosi sitten kouluvaihdossa mainiosti Marseillessa. Se oli yksi oleellinen tekijä, kun vaihto-oppilaaksi lähtö tuli mietittäväksi.
Kuka on tämän päivän marseillelainen? Isoissa satamakaupungeissa on aina ihmisiä kaikkialta maailmasta. Ennen paluuta Aixiin ostin aseman läheiseltä torilta syötävää. Tunsin olevani jossain muualla kuin Euroopassa. Mutta keitä ovat tämän päivän eurooppalaiset? Ja eikö (Väli)meri aina ole enemmän yhdistänyt kuin erottanut?
Adieu, Marseille! En tiedä, palaanko...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti