PUITA

Plataanit

Niitä oli Aix-en-Provencen Vielle Villessä kaikkialla - aukoilla, kaduilla ja tietenkin Cours Mirabeaulla, kaupungin kuuluisimmalla bulevardilla.

Rungot

Keväällä maaliskuussa, kun puut olivat vielä lehdettömiä, ne muodostivat hyvin graafisen, rakenteellisen osan kaupunkia.

Talot piirtyivät kauniisti niiden takaa, vanhat kaupunkitalot, joiden värit olivat samaa maailmaa puiden kanssa.

Kuitenkin, nämä puut ovat istutettuja, niillä on tietoisesti tehty kaupungista samalla vehreä ja kuitenkin äärimmäisen urbaani kivikaupunki.

Voi vain kuvitella, miten erilaista on kesällä, kun Cours Mirabeau on yksi suuri lehtikujanne ja aukiot kuin puistoja.

Minua kuitenkin viehätti juuri nämä keväiset puut ja välimerellinen valo.

Kaupunkisissit

Äitini mielestä niiden pinta näyttää jollain lailla sairaalta. Toisaalta suomalaisena ei voi olla vertaamatta niitä koivuihin: Samalla tavoin koivuja voisi pitää jotenkin luonnottomina, valkorunkoisuudessaan kummallisina zombeina.

Runkojen rouheus tuo mieleen myös graffitit, vanhojen talojen lohkeavat maalit ja rappaukset.

Värit 

Varhainen aamu, hiukan vielä viileä, sinertävä. Myöhäinen ilta, viimeinen rusotus. Talot ja puut, niissä on kaikki samat sävyt.

Juuret

Puut ovat tiukasti sitoutuneet maahan, niin tiukasti, että ennemmin asvaltti liikkuu kuin vanha plataani antaa periksi. Samalla kuitenkin kivikaupunki ja puut ovat yhtä.

Marcel Proust - A la recherche du temps perdu, tome 3, 1ère partie : Le Côté de Guermantes I
Chacun voit en plus beau ce qu'il voit à distance, ce qu'il voit chez les autres.