SAFKAA!

Votre alimentation influe directement sur le développement du fœtus. Surveiller son alimentation de près n’est pas toujours évident. Pesticides, hormones, métaux lourds…


Useammassa blogissa Ranskan vaihtarit kuvailevat ruokaa – ihanaa – mutta myös: Nälkä! Hirveä nälkä tuntuu olevan monella iltapäivisin, kun koululounaan jälkeen saa odottaa illallista tuntikaupalla... Perheiden yhteinen ateriointi on kuitenkin päivän kohokohta ja viikonloppuisin siinä voi mennä koko ilta. Kolmen ruokalajin illalliset ovat sääntö.

Luen vaihtareiden postauksia vesi kielellä... miksi minä en jaksa arkisin, tai välttämättä viikonloppuisinkaan...? Kokkaus jää pääsääntöisesti miehen kontolle. Jotenkin vain ei mielikuvitus riitä - kaupassa aina ahdistaa, tuntuu, että ei osaa ostaa kuin aina sitä samaa!

Muistuu mieleen omat hyvät kokemukset ranskalaisista ruokakaupoista ja ruokailusta: Parhaimmillaan pienimmässäkin lähikaupassa on herkullisempi valikoima kuin Suomen isoissa marketeissa. Puhumattakaan toreista ja erikoisliikkeistä. Lapsetkin söivät ihan mielellään artisokkaa, mustekalaa, erilaisia makkaroita ja juustoja...

Ehkä kaikkein paras valikoima oli aikoinaan Lyonissa: Lähimarkettimme näytti ulkoa pieneltä, mutta sisältä avautui täydellinen runsauden sarvi: Jopa salaatit saivat nauttia omasta "sademetsähuoneesta", jossa oli optimoitu kosteus ja lämpötila! Oli ihana aamulla piipahtaa hakemassa herkkuja: asunnolta vain kadun yli ja se oli siinä, ei mitään hypermarkettia jossain kaukana, jossa yhden maitotölkin haku tarkoittaa parin kilometrin juoksulenkkiä kärryjen kanssa... Boulangerie kuului kuitenkin pakollisena lisäkuviona asiaan, eihän kukaan osta marketista leipää, vaikka se muuten mainio kauppa olisikin, alors, une baguette, peut-être des croissants, aussi et quelques brioches...

Samoin Lyonista muistuu aina mieleen osteritarjottimia lounasaikaan kiikuttavat ihmiset: Oli aivan tavallista hakea mieleisen kokoinen osteritarjotin esimerkiksi Paul Bocusen mukaan nimetystä hallista ja nautiskella se mieluiten sampanjan kera hyvässä seurassa. Itse halli ei ole sellainen 1800-luvun lopun tyypillinen teräs-lasi-rakennus kuin mitä voisi luulla - se on Lyonin "uudella puolella", lasifasadisen tornitalon juurella eikä millään tavalla herätä mitään erityisiä sykähdyksiä (toisin kuin esim. Barcelonan melko uusi Mercat de Santa Caterina). Mutta sisällä aukeaa herkuttelijan taivas...

Myös Nizzasta on unohtumattomia ruokamuistoja; Italian läheisyyttä ja yhteistä historiaa ei voi olla huomaamatta. Asunnosta portaat alas ja kulman ympäri: Talon alakerrassa oli pieni puoti, jonka lukemattomat artisanale-pastat houkuttelivat ovensuussa - ja samanaikaisesti täti väkersi vieressä lisää. Jos taas pizzanhimo iski, tarvitsi vain kiertää kortteli ympäri: Siellä oli miehen sanoin "pesukoneen kokoinen" noutopizzeria eli käytännössä komero, siinä uuni, vikkelä paistaja ja aina pieni jono - kaupungin parhaita pizzoja! Koko Nice Vieille Ville, jossa aina asuimme, oli muutenkin täynnä erinäisiä herkkupuoteja ja viihtyisiä pikku ravintoloita, unohtamatta legendaarista Cours Saleyaa ja vähemmän turistien kansoittamaa kalatoria Place Saint-François´lla.

Ei Homejuustoista äitiysneuvolan täti aikoinaan varoitteli – "nehän ovat niin suolaisia ja pahan makuisiakin...". No, minä en voinut välttää juustohimoani, siksi kai tuo MaNon on sellainen kuin on...

Toivoisin, että Ranskassa hän oppisi arvostamaan ruokaa uudesta näkökulmasta. Hän kyllä syö mukisematta kaikkea, mutta myös roskaruoka maistuu. Enkä minä ole mikään hyvä kokki. Toivoisin, että hän pääsisi perheeseen, joka arvostaa ruoanlaittoa; se ei ole itsestäänselvyys, onhan Ranskassakin hypermarketteja, bulkkiruokaa ja monenlaisia ihmisiä – yritän vakuuttaa itselleni, että ei kaikilla äideillä ole aikaa tai taitoja viritellä Crême bruléetä jälkiruoaksi...

Vaihtarien bloggaukset kuitenkin vakuuttavat ruokakulttuurin olevan voimissaan eri puolilla maata - jopa kouluateriat kuvataan kolmen ruokalajin nautintoina, joiden ainoa ongelma on pitkä jonotusaika.

Yksi ainakin on varmaa: Nutella-purkin nähdessään hän on kotonaan.

Sempé-Goscinny – Les Vacances du petit Nicolas

La maman et le papa de Crépin étaient à la table de M. Rateau, avec M. Genou, qui est notre économe. Crépin est resté avec nous, il était drôlement fier et il nous a demandé si on avait vu l'auto de son papa. M. Rateau a dit à la maman et au papa de Crépin que tout le monde au camp était très content de Crépin, qu'il avait des tas d'initiatives et de dynamismes. Et puis on a commencé à manger.
- Mais c'est très bon ! a dit le papa de Crépin.
- Une nourriture simple, mais abondante et saine, a dit M. Rateau.
- Enlève bien la peau de ton saucisson, mon gros lapin, et mâche bien ! a crié la maman de Crépin à Crépin.
Et Crépin, ça n'a pas paru lui plaire que sa maman lui dise ça. Peut-être parce qu'il avait déjà mangé son saucisson avec la peau. Il faut dire que pour manger, il a des dynamismes terribles, Crépin.
***