YLÖS!

Montagne Sainte-Victoire, Paul Cézannen iso innoituksen lähde... Se oli tarkoitus valloittaa! Turisti-infosta lötyi apua ja lähdettiin kiertämään tarjokkaita fillarinvuokraajia: Ensimmäinen mesta... mielenkiintoinen; sekoitus panttilainakonttoria, käytetyn tavaran kauppaa ja sivubisneksenä oli myös pyörävuokraus - ei oikein vakuuttanut... Toinen paikka oli puhtaasti fillariliike, ihan ok mutta kiinni. Kolmas oli kyllä myös turisti-infon listalla, mutta tuli myös vinkkinä naapurikorttelin crêpe/galette-puodista: Cycloplanet! 

Täydellinen valinta! Todella ammattilaiset ja ennen kaikkea tosi mukavat tyypit, loistava palvelu, pyörät hyväkuntoiset, säädettiin juuri toiveiden mukaan, kypärät, kaikki... Ja mikä oleellista: SÄHKÖpyörät... Siinä vaiheessa, kun oltiin puolihuolimattomasti väännetty serpentiinireittiä tiukkaan YLÄmäkeen ilman Tour-de-France-puuskutusta, oli pakko miettiä, että tällainen fillari olisi kotonakin kiva!

Le Tholonetin kautta Saint-Antonin-Sur-Bayon etc... Vastaan sujahteli   sukkahoususetiä, mutta kiitos sähkörakettiemme ei edes huomattu, tulivatko ne ylä- vai alamäkeen...!

Aivan mieletöntä! Ja paussipaikalla testattiin petankkia pelaavien setien, puiston penkkien ja plataanien avulla supersuurpujottelua...

Sopivan suorittanut olo, ei rääkätty. Sen sijaan, että jengi lähtee Provenceen autoilemaan viini / oliivi / hunaja / jne. tilalta toiselle, vaihtoehto: fillarointi?! Suomalaisilta sen ainakin pitäisi sujua - australialainen ystävättäreni joutui jättäytymään pois pyöräilyretkeltä Pariisissa: Joutui tunnustamaan, että EI OSAA pyöräillä... Eli ei päässyt näkemään kaikkia niitä mielettömiä paikkoja ja reittejä, jota MaNonin kanssa näimme kesällä 2013... En tunne yhtäkään suomalaista, joka ei osaisi pyöräillä - se jos mikä on VAPAUTTA... Ei, en minäkään pyöräile Suomessa kun on talvi, mutta mikään muu liikkumismuoto ei kesällä ole yhtä vaivaton ja vapauttava kuin pyöräily. Lapsellisen helppoa, ehkä juuri siksi niin nautinnollista?